Uutiset
Tänään ei tunnu kovinkaan hienolta olla suomalainen. Sotaveteraani heittäytyy Jyväskylän juhlaparaatissa tankin alle ja kuolee ennen ehtimistään sairaalaan. Kyseessä on mahdollisesti itsemurha. Osoittaa jokseenkin suhteetonta mustan huumorin tajua, että sotilasparaati saatetaan tämän pienen viivytyksen jälkeen loppuun normaalijärjestyksessä. Iltalehden mukaan sotilasjohto ei tässä vaiheessa halua kommentoida asiaa. Vaan ei se mitään, onhan täksi päiväksi tärkeämpiäkin uutisaiheita, kuten Ville Valon kenkien väri. Olisihan se veteraani kuollut kohtapuoliin jo muutenkin.
Mikäli edesmennyt vanhus todella päätti lopettaa elämänsä jonkinlaisena protestina nykyaikaiselle kilpavarustelulle, tuskin kukaan enää vuoden päästä välittää asiasta. Iltapäivälehtien harrastama yksityisten ihmisten kuolemalla revittely on toki mautonta, mutta ehkä veteraanien asiaa kannattaisi oikeasti yrittää kuunnella vähän tarkemmin. Sota tuntuu vain olevan niin hankala asia, että harva julkisuudessa uskaltaa siihen oikeasti ottaa kantaa. Samaan aikaan Suomen sotavoimat investoi mm. hävittäjälentokoneiden ilmasta maahan -pommitusominaisuuksiin.
Tältä näytti eilen tämän maan ykkössanomalehden reaaliaikainen uutistarjonta. Repikää vaan siitäkin. Se kuuluisa suomalainen melankolia taitaa olla katoava luonnonvara. Loppukevennyksenä ylösalaisin ripustettuja lippuja Keskusrikospoliisin tangoissa.
Tämä on virallinen runo. Hyviksi tuoksuiksi luokiteltakoon esimerkiksi:
- Kahvi
- Vanha kirja
- Sateen jälkeinen syysaamu
- Vastapestyt lakanat
- Joulu
- Kreikkalainen ravintola
- Eukalyptus
- Sinun hiuksesi
Kiitos.
Olen nyt pelannut 35 tuntia Meteosta. Kun ottaa huomioon, että pelissä ei näe juuri muuta kuin erivärisiä putoavia palikoita, lukema on kohtuullisen suuri. Meteos on kuitenkin melkoisen hyvä esimerkki siitä, kuinka yksinkertaiset ideat lopulta ovat niitä kaikkein parhaita. Pelaajan tehtävä Nintendo DS:lle kehitetyssä pelissä on siirrellä palikoita pystysuunnassa styluksella ja järjestellä niitä kolmen palikan riveihin. Kun palikat ovat rivissä, ne sulautuvat yhteen ja palavat työntäen samalla niiden päällä olevia palikoita ylöspäin. Näytön ylälaitaan osuessaan palikat katoavat ja pisteet kilisevät pelaajan kassaan. Ei tässä kuitenkaan vielä kaikki - palikkarivistöjä sopivasti yhdistelemällä saa laukaistua vaikkapa koko näytönkin levyisen köntin kerralla ilmaan, ja erilaisia strategisia mahdollisuuksia on runsaasti niin yksinpelissä kuin moninpelissäkin. Opittavaa ja syvyyttä pelissä riittää vielä 30 pelitunnin jälkeenkin, vaikka perusidea onkin varsin simppeli. Todellista vetovoimaa peli saa aikaan myös mahtavan persoonallisella audiovisuaalisella toteutuksella ja hupaisalla tarinalla. Pelissä on 32 erilaista planeettaa, joista jokainen puolustautuu pahan Meteo-planeetan hyökkäystä vastaan aivan omanlaisissaan äänellisissä maisemissa. Ainoa ominaisuus, jota peliltä lopulta jää kaipaamaan on parempi kustomoitavuus. Mikrofonilla ja kosketusnäytöllä varustettu konsoli on kuin luotu omien äänien ja kuvien tekemiseen, mutta mahdollisuus jätetään tässä pelissä täysin käyttämättä. Myös kenttien välillä vaihtelevissa säännöissä olisi käyttämätöntä säätövaraa vaikka kuinka.
Viime aikoina aikaa on uponnut myös hieman toisenlaisiin peleihin. Hitaampitempoisista puzzleista kiinnostuneille suosittelen tutustumista Funny Farmiin, jossa tehtävänä on selvittää englanninkielisten sanojen välisiä yhteyksiä. Yksin pelailevalle Funny Farm saattaa olla hieman turhan haastava ja sitä myötä turhauttava, mutta pienessä kaveriporukassa yhteydet aukeavat huomattavasti helpommin. Kohtuullisen haastavaa puzzlenratkontaa tarjoaa myös hectigo.netiin vastikään avattu Web-arvoitus, jossa tehtävänä on legendaarisen notpr0n-puzzlen tapaan edetä sivulta toiselle erilaisten vihjeiden avustamana. Yhdeksi tai pariksi illaksi hupia riittää myös 3D Logic -pelistä, joka tarjoaa 30 melko perinteistä puzzlekenttää.
On mielenkiintoista, kuinka monta kuvaa itsestään tässä maailmassa on mahdollista rakentaa. Yksi puoli minusta näkyy töissä, yksi koulussa, ja jokaisella eri kaveriporukalla on ikioma siivunsa. Näiden erilaisten kasvojen eteen ei edes tarvitse erikseen nähdä vaivaa, vaan ne syntyvät ihan itsestään. Eri tilanteissa vallitsevat erilaiset normit muokkaavat käyttäytymistä. Perheeni tuntee eri henkilön kuin kämppikseni. Omanlaisensa kuva minusta välittyy myös Internetissä - tämän kirjoituksen myötä, piirroksieni välityksellä ja automaattisesti laskettavan musiikkimakuprofiilini avulla. Kuva on sirpaleinen ja sinne tänne poukkoileva. Takana on henkilö, johon useimmat tutustuvat vain kevyen pintaraapaisun verran. Enempää ei ole varaa antaa yhdelle miljardeista. Eikä siinä ole mitään vikaa.
Viime aikoina olen laajentanut mieltäni taas hieman avantgardistisemman musiikin suuntaan - kehitys on ollut sen suuntaista, että ehkä loppujen lopuksi istun hiljaa parvekkeella langattomat kuulokkeet päässäni keskittyen satunnaisten radioaaltojen kohinaan ja poksahteluun. Todellisuutta voi aina työntää vielä vähän kauemmaksi, ja se taitaa kuitenkin onnistua parhaiten ilman psykoaktiivisten aineiden väärinkäyttöä. Huijaaminen ei vaan kannata. Magyar Possen uusin levy on mahtava samoin kuin Kuolleitten intiaanien toinen. Jälkimmäistä yhtyettä olisi tarkoitus mennä katsomaan Tullikamarin Klubille 18.10. Löysin tänään myös Riston, joka on listasijoituksestaan päätellen lyönyt läpi myös keskisuuren yleisön tietoisuuteen. Suosittelen. Tuukka Virtaperkon www-sivutkin ovat näemmä jälleen pystyssä, eli kaikki on hyvin auringon alla.
Nyt kun tarkemmin ajattelen, en ole varma oliko tämän viestin kirjoittamisessa välttämättä mitään mieltä. Monet ihmiset lukevat sitä tuhlaten kalliita sekunteja rajallisesta elinajastaan. Ehkä heillä ei ole parempaakaan tekemistä, mutta ainakin minun pitäisi oikeastaan olla nukkumassa.
Arvostelun kohteeksi joutuivat The Boondock Saints (9) sekä Nochnoy Dozor (4) eli Night Watch. Samalla arvostelujen graafista ilmettä uudistettiin: arvosanat ilmoitetaan nyt näteillä tähtien kuvilla entisten numeroiden sijaan.
Armageddon tuli viikko sitten TV:stä. Kirjoitin siitä arvostelun, josta huolestuttavan suuri osa on juonikuvausta. Ehkä se johtuu siitä, että leffasta ei ole juuri muuta sanomista.
Yle Teemalta tuli Ukradená vzducholod. Kävi säkä, ja päätin katsoa sen. Elokuva oli sen verran eksoottinen ja miellyttävä, että päädyin kirjoittamaan siitä peräti kokonaisen arvostelun.
10 biisin verran valikoitua Songs to wear pants to -musiikkia numerojärjestyksessä:
- #0037 - Beshmenemeh!
- #0057 - Die
- #0103 - Underage stalkers
- #0116 - Celtic techno burrito (extended version)
- #0126 - Mike Celestino, what have you done with Star Wars?
- #0199 - Blunderland
- #0206 - Girl, I'm sorry, but I have to move
- #0222 - There's nothing between us anymore
- #0249 - The giant squid
- #0280 - Bad boy
Absoluuttisen nollapisteen täysin kajahtanut Ahkerat Simpanssit -sivuprojekti sekä siihen liittyvä kasettiyhtiö Diu Dau Tapes löysivät hiljattain tiensä tietoisuuteeni. Yhtye on avokätisesti antanut faneille luvan kaseteilta nauhoitettujen biisien jakeluun Internetissä, ja lupaa on myös käytetty häpeilemättä hyväksi. Diu Dau Tapes -MP3-kokoelmasivu sisältää jo nyt melko suuren kokoelman Simpanssien ja muiden häröily-yhtyeiden tuotoksia, vaikka aivan kaikkia kasetteja ei vielä olekaan tallennettu digitaaliseen muotoon.
Tämän lisäksi löysin Homokaasu.orgin daily doses -linkkisivun kautta täysin sattumalta tieni A Softer World -nimiseen verkkosarjakuvaan. Koko sarjakuvan arkisto tuli heti luettua putkeen läpi, eli kovin huonosta materiaalista ei ainakaan voi puhua. Suosittelen kaikille elämäniloisen sysimustan huumorin ja yleisen kummallisuuden ystäville.
Team America: World Police räjäytti pankin arvosanalla yhdeksän.
Myös vanhempia arvosteluja on hieman tarkennettu, laajennettu ja parannettu kielellisesti. Syynäyksen kohteeksi ovat tällä kertaa joutuneet Billy Elliot, The Sixth Sense sekä Trainspotting. Vanha 28 Days Later -arvostelu on toistaiseksi poistettu näkyvistä.
Patologiksi nimetty sarjakuva on alkanut ilmestyä Hectigo.netin syövereissä. En varsinaisesti suosittele sarjakuvaa kenellekään, vaikka jotkut The Egyptianin ystävät saattavatkin siitä pitää. Sinällään sarjakuva on The Egyptianille lähes täydellinen vastakohta: kieli on tällä kertaa suomi, sarjakuvat ovat luonnosmaisia ja osittain käsin piirrettyjä eikä viittauksia populaarikulttuuriin tule olemaan. Juonellinen jatkumo on todennäköisesti hyvin vähäistä, eikä sarjassa muutenkaan ole paljon järkeä - ei välttämättä edes huumoria. Menkää pois.
Annoin Constantinelle nelosen.
Ghost in the Shell 2: Innocence sai kutosen.