Armageddon
Ohjaaja: Michael Bay
Käsikirjoittajat: Robert Roy Pool, Jonathan Hensleigh
Valmistumisvuosi: 1998
Maa: USA
IMDB: Armageddon
Aikoinaan, kun Armageddon tuli teattereihin, elokuvan teema kiinnosti minua aivan suunnattomasti. Törmäyskurssilla olevien asteroidien ajaton uhka on katastrofeista jaloimpia, ja yläasteikäistä minua jaksoivat räjähdyksetkin vielä viehättää. En kuitenkaan käynyt teatterissa katsomassa leffaa - ehkä jokin tiedostamaton intuitio sanoi, ettei pätkä kuitenkaan olisi hintansa väärti. Todennäköisemmin kyse oli kuitenkin vain laiskuudesta. Tuosta ajasta on nyt kulunut kahdeksan vuotta, ja Hollywood-leffojen budjetti on sen kun jatkanut kasvuaan. Sisältä tyhjiä toimintapläjäyksiä tehdään yhä. Viime vuosikymmentä edustava Armageddon tulee telkusta, ja päätän antaa Bruce Willisille sen mahdollisuuden, mitä en kahdeksan vuotta sitten hänelle suonut.
Leffa aloittaa kertomuksensa miehekkäästi maailmanhistorian suurimmasta räjähdyksestä. 65 miljoonaa vuotta sitten keskimääräistä isompi kivi tippui taivaalta dinosaurusten niskaan, ja eikä aikaakaan, kun liskot jo mätänivät päätyäkseen bensiiniksi. Tästä näkymä vaihtuukin sujuvasti nykypäivään ja Bruce Willisin johtamalle öljynporauslautalle, joka korjaa talteen dinosaurusten aikakauden hedelmiä. Meininki on jo tässä vaiheessa äijämäisyyden ytimessä, kun öljyä alkaa purskahdella hajonneista putkista venttiilejä vääntävien miesten hikisille rintamuksille. Ukoilla ei ole tässä vaiheessa vielä huolta huomisesta, mutta NASA:lla jo kärvistellään uhkaavan lähellä olevan asteroidin lentorataa laskeskellessa. Diplomi-insinöörit pelkäävät kokevansa muinaisten dinosaurusten kohtalon. Jotain on tehtävä, ja pian.
Ukkojen suunnitelma on mitä loogisin: porataan asteroidiin iso reikä, tiputetaan sisään ydinpommi ja posautetaan järkäle siististi kahtia - tietenkin juuri ennen kuin se on osumassa Maahan. Ilmeisesti kiireen vuoksi robottilentoa ei ehditä valmistella, joten paikalle päätetään lähettää kaksi avaruussukkulaa miehistöineen. Ammattiastronauttien käyttäminen vapaan Maapallon kohtalon ratkaisemiseksi on niinikään poissa laskuista - nyt NASA tarvitsee maailman parhaan poraajan, ei lentäjää. On kutsuttava paikalle Bruce Willis. Ei kestä kauaakaan, kunnes jengi on kasassa ja aloittaa NASAn historian ensimmäisen astrofysiikan intensiivikurssin.
Muutaman simulaattorisession jälkeen pojat pääsevät sitten lentämään jo ihan oikeasti. Kun elokuvasta kerran on kyse, ei matka asteroidille kuitenkaan suju vailla dramaattisia käänteitä. Kliimaksin lähestyessä räjähdysten ja poliittisen pelin tiheys ja suuruusluokka kasvavat jatkuvasti. Siinä välissä selvitellään myös miehistön ihmissuhdekiemuroita, joskin niitäkin varsin miehisellä otteella. Porukan valtarakenne kehittyy, eikä miehistön sisäisiltä taisteluilta vältytä. Venäläiseltä avaruusasemalta käydään poimimassa hurahtanutta kosmonauttia esittävä Peter Stormare tuomaan lisäväriä miehistöön. Romanttisen puolen elokuvassa hoitaa kotiin poikaystäväänsä odottamaan jäävä Liv Tyler, joka tuntuu saavuttamansa Lord of the Rings -assosiaation seurauksena olevan täysin väärässä paikassa.
Ylenmääräisestä testosteronivirrasta huolimatta leffassa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Karrikoiduihin päähahmoihin on saatu miellyttävästi persoonallisuutta, eikä yksikään näyttelijöistä jää kovin pahasti taka-alalle. Äijäporukka olisi ehkä huonoa seuraa tosielämässä, mutta ruudulla miehet hoitavat osansa ihan viihdyttävästi. Osa elokuvan erikoisefekteistä tuntuu jo auttamattoman vanhentuneilta, mutta joukosta löytyy tästä huolimatta myös muutamia vaikuttavia hetkiä. Erityisesti suurkaupunkiin tippuva asteroidin sirpale jää mieleen - mistä sen tietää, vaikka näin joskus tulevaisuudessa oikeasti tapahtuisi. Oikeassa mielentilassa eeppisen toimintaleffan tunnelma toimii varmasti. Elokuva on tarkkaan laskelmoitu ja ehkä myös hieman ylipitkä, mutta on se Bruce Willis huonommillakin tavoilla maailman pelastanut.
Olli Etuaho