The Sixth Sense
Ohjaaja: M. Night Shyamalan
Käsikirjoittaja: M. Night Shyamalan
Valmistumisvuosi: 1999
Maa: USA
IMDB: The Sixth Sense
The Sixth Sense alkaa kertomalla miehestä, joka toimii ongelmaisten lasten psykiatrina. Bruce Willisin roolihahmon elämä muuttuu kertaheitolla, kun yksi hänen entisistä potilaistaan murtautuu hänen asuntoonsa, ampuu häntä vatsaan ja tappaa lopuksi itsensä. Tapaus pistää Willisin varsin mietteliääksi. Psykiatri kummastelee, missä hän meni miehen kanssa työskennellessään vikaan ja alkaa kaivata uutta yritystä. Pian hänen taitonsa joutuvatkin koetukselle, kun vastaan tulee itsensä tappaneen miehen kanssa samankaltaisista ongelmista kärsivä poika.
Istuntoja pojan kanssa kertyy, ja lopulta salaisuus paljastuu. Pojalla on yhteys henkimaailmaan, joka on tuottanut hänelle lukemattomia pelottavia kokemuksia. Haamut eivät useimmiten ole turhan päiten maan päällä hengailemassa, vaan huokuvat vihaa ja turhautumista. Katsoja saa toki osansa kauhusta. Vaikka The Sixth Sense ei ylläkään pelottavuudessa klassikkotasolle, muutamat kohtaukset onnistuvat nostamaan ihon kananlihalle. Lapsi on kauhuelokuvassa toimiva samaistumiskohde, ja nuorta Colea näyttelevä Haley Joel Osment hoitaa hommansa ihan mukiinmenevästi. Bruce Willis on toiseksi päähenkilöksi hieman kankea valinta, mutta tekee työnsä tasalaatuisella ammattitaidolla.
Elokuvan loppupuolella paino siirtyy taas kauhusta takaisin draaman puolelle, ja leffa paljastaakin olevansa mitä parhain kahden lajityypin yhdistelmä. Molemmista on saatu olennaiset asiat mukaan, ja genret sulautuvat saumattomasti yhteen. Kuolleiden henget ovat pelottavia, mutta samalla myös entisiä ihmisiä, joilla oli omat elämänsä ja ongelmansa. Lopussa juoni tekee vielä suurehkon käänteen, joka loksauttaa asiat juuri oikealla tavalla paikalleen. Realistisuutta tai varsinaista henkilöiden syväluotausta elokuvasta on turha hakea, mutta loppujen lopuksi sisällöllinen onttous ei jää hirveästi häiritsemään. Tärkeintä on, että leffa on omalla tavallaan fiksu.
The Sixth Sense on hieno elokuva. Elokuva on mitä mainioin sekoitus sekä kauhua että draamaa, ja etenkin kekseliäs loppuratkaisu tekee vaikutuksen. Jonkinlaisella tempulla tai ovelalla käänteellä varustetut kauhuleffat ovat The Sixth Sensen jälkeen tulleet Hollywoodissa suorastaan muotiin, eikä ilmiötä tarvitse juurikaan ihmetellä. Valitettavasti kehitys on kuitenkin pysähtynyt ensimmäisen idean jälkeen paikalleen, eikä genressä ole enää nähty suurempia innovaatioita. Voidaan helposti puhua jopa jonkinlaisesta inflaatiosta - edes jonkinlaisessa edelläkävijän asemassa ollut The Sixth Sense ei enää tunnu niin kummalliselta tapaukselta, kun lukuisat samanlaista rakennetta käyttävät elokuvat puskevat samanaikaisesti teattereihin. Hyvästä leffasta voitaneen joka tapauksessa puhua. M. Night Shyamalan osaa lähestyä tavallista kliseistä kauhutarinaa juuri sen verran kieroutuneesti, että lopputuloksesta ei kovin helposti voi olla pitämättä.
Olli Etuaho