Ghost in the Shell 2: Innocence
Ohjaus: Mamoru Oshii
Käsikirjoitus: Masamune Shirow, Mamoru Oshii
Valmistumisvuosi: 2004
Maa: Japani
IMDB: Inosensu: Kôkaku kidôtai
Masamune Shirow'n mangaan perustuvasta Ghost in the Shellistä (1995) on aikojen saatossa muodostunut kyberpunk-genren sekä japanilaisen tietokoneanimaation kulmakivi. Myös TV:tä varten tuotettu spin-off-sarja Standalone Complex menestyi hyvin ja syvensi alunperin elokuvamuotoon typistettyä tarinaa. Jatko-osa Innocencen tuotantotiimi on suurin piirtein sama kuin ensimmäisessä Ghost in the Shellissä, ja elokuvalla on ollut käytössään entistäkin modernimpaa animaatiotekniikkaa sekä hulppea noin 20 miljoonan euron budjetti. Innocence jää rahallisilta kustannuksiltaan vain hieman jälkeen Steamboysta (2004), jota on suitsutettu Japanin historian kalleimpana animaationa. Kun elokuva vihdoin saapui Suomen teattereihin syksyllä 2005, odotukset olivat korkealla.
Elokuvan alun johdatteluosuus muistuttaa suuresti edeltäjäänsä. Androidi rakentuu valkokankaalla lähes täysin samaan tapaan kuin ensimmäisessä Ghost in the Shellissä, ja tunnusomaisessa musiikissa on runsaasti tuttuja elementtejä. Vain animaatiotekniikka on vaihtunut. Innocence painottaa erittäin vahvasti realistista 3D-grafiikkaa perinteisen cel-tyylisen animaation sijaan, ja yksityiskohdat ovat lisääntyneet roimasti. Tällä kertaa aloituskohtauksessa ei myöskään rakenneta elokuvan päähenkilöä, vaan robotiikan soveltamisen kohteena on Locus Solus -korporaation suunnitteleman seksinuken prototyyppi.
Innocencen juoni on tyypillistä Ghost in the Shelliä. Paha, hallituksen ylimmille tasoille soluttautunut entiteetti aiheuttaa kummallisia veritekoja, ja Osasto 9 lähetetään tutkimaan tapahtunutta. Rikospaikalle mennään pitkälti tavallisesta poliisista välittämättä, ja raskaasti aseistautunut agentti Batou laittaa tilanteen mielensä mukaiseen järjestykseen. Hiljalleen vihjeet salaliiton luonteesta kertyvät, kunnes elokuvan sankaripari vihdoin lähtee uskaliaasti sooloilemaan kohti vihollisen ydinaluetta. Matkan varrella hakkeroidaan aivoja ja vaihdetaan hajonneita jäseniä uusiin. Suurelta osin Innocence on kuin tiivistelmä kyberpunk-genren yleisistä kliseistä, eikä juoni siten ole kovin kiinnostava. Muutamia yllätyksellisiä käänteitä tarjoillaan elokuvan lähetessä finaaliaan, mutta kattaus on turhan suppea tehdäkseen oikeasti vaikutuksen.
Mamoru Oshii on uutta Ghost in the Shelliä rakentaessaan halunnut keskittyä kahteen asiaan. Toinen on Ghost in the Shellin teema, ihmisen ja koneen rajan hämärtyminen, ja toinen animaatiotekniikka. Varsinkin leffan loppupuolella koneiden inhimillistymistä käsitellään varsin kattavasti, ja monet kohtaukset tarjoavat paljon edellistä elokuvaa tiukemman näkemyksen päähenkilöiden kyberneettisistä ongelmista. Edellisessä elokuvassa aivojen hakkerointi selitettiin - nyt katsoja pääsee kokemaan sen itse. Valitettavasti Oshii on sortunut entistä pahemmin myös alkuperäisen elokuvan helmasyntiin: lainaukset kuuluisilta filosofeilta ja kirjailijoilta muuttuvat salamannopeasti tyhjiksi latteuksiksi, kun niitä ladotaan päällekkäin ja poikittain elokuvan dialogiin. Pienet itseironian häivähdykset siellä sun täällä pelastavat tunnelmaa hieman, mutta vakavasta ylilyönnistä voi silti huoletta puhua.
3D-animaation sulava yhdistäminen cel-tyylillä varjostettuihin ihmishahmoihin on vaikeaa. Se oli vaikeaa jo vuonna 1995, mutta Innocencea tehtäessä prosessista on ilmeisesti tullut vieläkin vaikeampi. Erityisesti elokuvan alkupuoli on tässä suhteessa jokseenkin massiivinen pettymys. Molemmat animaatiotekniikat toimivat erillään varsin hyvin, mutta jokainen tyyliä vaihtava leikkaus pistää silmään kuin tulipallo lumisateessa. Elokuvan loppupuolella tilanne tasoittuu hieman, mutta täydellistä graafista yhtenäisyyttä Innocence ei koskaan onnistu saavuttamaan. Onneksi yksittäiset kohtaukset ovat tästä huolimatta parhaimmillaan henkeäsalpaavaa katsottavaa, ja yksityiskohtaisiin maisemiin tuntee todella uppoavansa. Osa kunniasta menee ehdottomasti elokuvan äänisuunnittelulle, joka on kautta linjan suorastaan loistavaa.
Ghost in the Shell 2: Innocence ei varsinaisesti ole kovin huono elokuva. Vanhat teemat toistuvat, mutta joukossa on myös tuoreempia mausteita. Lihaskimppu Batouhun on saatu mukavasti syvyyttä sarjan edelliseen elokuvaan verrattuna, eikä vierellä häärivä agentti Togusakaan jää täydelliseksi statistiksi. Irrallisilta tuntuvien filosofisten kommenttien nakkelu ilmaan roikkumaan käy kuitenkin väkisin häiritsemään, eivätkä animaation epätasaisuus tai juonen klassinen asetelma auta asiaa yhtään. Innocencella on ansionsa, mutta lopulta ne saavuttavat lähinnä tasapainotilan elokuvan huonojen puolien kanssa.
Olli Etuaho