The Boondock Saints
Ohjaaja: Troy Duffy
Käsikirjoittaja: Troy Duffy
Valmistumisvuosi: 1999
Maa: Kanada/USA
IMDB: The Boondock Saints
Toimintakomedia on äärimmäisen vaikea laji. Genren edustajat tuppaavat jäämään kokoelmiksi halpoja vitsejä, mutta siinä missä monet muut epäonnistuvat, Boondock Saints vie pallon kunnialla maaliin. Elokuva kertoo kahdesta MacManus -nimisestä veljeksestä, jotka muutaman sopivan sattuman kautta kyllästyvät Bostonissa rehottavaan rikollisuuteen ja alkavat sumeilematta lahdata pahantekijöitä. Poliisivoimat saattavat olla voimattomia lain porsaanreiät tuntevan mafian edessä, mutta minne lain pitkä koura ei ulotu, sinne veljesten luodit kyllä löytävät. Luovalla päällä oleva reportteri keksii nimetä uskonnollisen kaksikon pyhimyksiksi, ja legenda on syntynyt. Boondock Saints on kertomus oman käden oikeutta jakavasta kaksikosta, joka toimittaa rikolliset ainekset ilmiömäisellä tarkkuudella Jumalan tuomiolle.
MacManuksille ongelmia aiheuttamaan on pestattu FBI:n agentti Paul Smecker, jota näyttelee Willem Dafoe. Kyseessä on ehdottomasti leffan keskeisin henkilöhahmo, jolle on luotu erinomaisen mieleenpainuva persoonallisuus. Katsoja pääsee nauttimaan niin agentin ylimielisestä suhtautumisesta paikallisiin poliiseihin kuin herran seksuaalisista seikkailuista, ja hahmon voi tästä huolimatta onnistua ottamaan myös vakavasti. Mikään yksiulotteinen kreisikomedia Boondock Saints ei todellakaan ole. Huumori on suurimmaksi osaksi mustaa, ja elokuva onnistuu ottamaan käsittelyynsä myös varsin vakavia teemoja. Lain ottaminen omiin käsiin eli vigilantismi on nostanut rumaa päätään yhdessä jos toisessakin elokuvassa, mutta tuskin yhdessäkään sitä on käsitelty yhtä aikaa näin vahvalla ja menevällä otteella.
Smeckerin lisäksi hahmokaartiin kuuluvat mafian hömelö juoksupoika Rocco sekä salaperäinen palkkamurhaaja Il Duce. David Della Roccon näyttelemä Rocco on elokuvan selkeimmin komediallinen henkilöhahmo, joskin elokuva ironisoi tätäkin aspektia itsestään antamalla miehelle lisänimen Funny Man. Aivan liiallisuuksiin keveydessä ei kaikeksi onneksi mennä, vaan ruutuaikaa jaetaan säntillisesti. Il Duce taas on Roccon täydellinen vastakohta: harjaantunut, erikoisturvallisesta vankilasta vapautunut partasuinen tappaja, joka hoitaa hommansa takuuvarmasti vuosien ammattitaidolla. Persoonallisten sivuhahmojen keskellä itse veljekset jäävät valitettavasti jopa hieman taka-alalle, mutta tarjoavat ainakin oivan samaistumiskohteen elokuvan katsojille. Karismaa kaksikon näyttelijöiltä ei onneksi puutu. Ongelma on, että ainoastaan miesten uskonnollisuus ja hyvä kielitaito erottavat heidät väkijoukosta.
Aivan erityistä huomiota Boondock Saintsissa kerää osakseen sanan fuck käyttö. Family Media Guiden mukaan englannin suosituin välimerkki lausutaan leffassa kokonaiset 239 kertaa eli hieman yli kaksi kertaa minuutissa. Lienee sanomattakin selvää, että kirosanojen lisäksi myös graafista väkivaltaa ja homoseksuaalisia viittauksia sisältävä elokuva on saanut useimmissa maissa osakseen K-18-leiman. Varsinaiset mauttomuudet on onnistuttu kuitenkin välttämään, mistä elokuva ansaitsee ehdottomasti kunniamaininnan. Aikuinen asenne säilyy kaikista järjettömyyksistä huolimatta, ja huumori on sekä kekseliästä että iskevää. Kaavamaisuus on tästä leffasta kaukana.
Rokkaava ääniraita on niinikään laadukasta tavaraa, ja luo tunnelmaa erityisesti hidastuksia viljelevissä toimintakohtauksissa. Kuvaus on ammattitaitoista ja sujuvaa. Myös visuaalinen huumori pääsee ajoittain kukkimaan, eikä rytmityksessä ole juuri mokailtu. Tylsää hetkeä leffan aikana ei tule sitten millään. Boondock Saints on viihdyttävämpi kuin Matrix, coolimpi kuin Pulp Fiction ja sanavalmiimpi kuin Michael Moore. Parempaa toimintaelokuvaa viime vuosituhannella ei yksinkertaisesti tehty.
Olli Etuaho