Jotain
Narutaru ilmestyi arvosteltujen sarjojen joukkoon, ja vielä kesken oleva Gankutsuoukin sai oman sivunsa sitä kohtaan osoitetun mielenkiinnon johdosta.
Kämppiksen kanssa käydyt keskustelut vanhoista peleistä saivat minut lataamaan nykyään ilmaisen Supaplexin jälleen koneelleni. Ennen kuin arvasinkaan, olin koukussa. Vuonna 1991 julkaistun klassikkopelin hiottu pelattavuus ja hyvät puzzlet kiehtovat edelleen, eikä yksinkertainen grafiikkakaan näytä missään nimessä vielä kovin pahalta. Alle viikon pelattuani olen jo pelissä suunnilleen siinä, mihin aikoinaan pikkuisena jäin jumiin, ja tavoitteena on pelata peli vielä kokonaan läpi. Jos joku ei ole vielä kyseiseen peliin tutustunut, suosittelen tekemään sen heti.
Supaplexin lisäksi aikaa riittää onneksi myös muillekin projekteille, joten käytin sitä ranking-systeemini muuttamiseen entistä enemmän purkkaviritelmän suuntaan. Elokuva- ja animeranking -sivuilla on siis nyt entistä enemmän tietoja edesottamuksistani viihteen saralla. Eipä niistä kellekään juuri mitään hyötyä ole, mutta onhan se kiva katsoa, kuinka katsottujen animejaksojen mittari kasvaa.
Hectigo.netin ulkoasu vaihdettiin kätevämpään, nätimpään ja kevyempään. Samalla taideosasto poistui keskuudestamme - DeviantArtissa oleva sivu on muutenkin päivittynyt useammin, joten se riittänee vastaisuudessa. Kännykkäulkoasua ei uusittu sen saavuttaman matalan suosion vuoksi :) Nauttikaa, jos kykenette. Jos ette, aina voi lähettää palautetta.
Half-Life kakkosesta ei ole suinkaan vielä luovuttu, mutta muitakaan pelejä ei sovi unohtaa. Epäkaupallisista peleistä löytyy klassikkoja siinä missä kaupallisistakin, vaikka fokus onkin elokuvamaisen tunnelman sijaan pelattavuudessa ja hienoissa ideoissa. Nehän vain peleissä lopulta merkitsevät.
Hieno osoitus alle kymmeneen megaan mahtuvien ilmaispelien voimasta on metanet softwaren N, huippuunsa hiottu ninja-aiheinen tasohyppelypeli. Elementit ovat klassisia keräiltäviä rahoja, leijuvia tasoja ja äkkikuoleman aiheuttavia vihollisia, mutta N onnistuu silti olemaan erilainen. Pelin vaikeustaso on asetettu varsin korkealle, ja niinpä pelaaja saa tahkota jotain tasoja kuin notpronissa ikään. Missään vaiheessa äärimmäisen turhautumisen tasoa ei kuitenkaan saavuteta, vaan ninjalla tehtävät temput oppii kyllä ajan myötä. Lisäksi pelissä on hieman keskimääräistä realistisempi fysiikkamoottori, joka mahdollistaa kitkan ja kaikenmuotoisten pintojen hyväksikäyttämisen. Peli myös pitää kirjaa niin pelaajan omista kuin maailmanlaajuisistakin aikaennätyksistä, ja parhaiden pelaajien suorituksia pääsee katsomaan nauhoitettujen demojen avulla. Demot saavuttavat melkein joka kerralla speedruneista muistuttavan viihdyttävyyden, eikä pelin vaikeus suinkaan vähennä uskomattoman nopeista ennätyksistä ropisevaa kunnioitusta. Myös laadukas tasosuunnittelu tukee hienosti pelin ideaa, sillä usein kentän läpäiseminen on helppoa, mutta kentän läpäiseminen hyvin taas järkyttävän vaikeaa.
Jotain vanhaa löytyy arkistosta.