Narutaru

Ohjaus: Iino Toshiaki
Käsikirjoitus: Konaka Chiaki
Alkuperäinen teos: Kitou Mohiro
Valmistumisvuosi: 2003
Formaatti: TV, 13 episodia
Saatavuus Japanin ulkopuolella: Julkaisuoikeuksia ei ole vielä millään länsimaisella yhtiöllä. Mangaversiota julkaisee Dark Horse Comics.

Narutaru alkaa omituisesti. Sarja on nettihuhujen perusteella varsin synkkä ja ahdistava, mutta ensimmäisessä jaksossa ei ole kyseisistä tuntemuksista tietoakaan. Päin vastoin - sarja alkaa kevyenä Pokémon-tyylisenä lastensarjana, jossa suurin ongelma näyttää olevan söpön fantasiaotuksen kouluttaminen. Sarja kuitenkin lähtee aivan eri suuntaan jo kolmanteen jaksoon mennessä, ja katsoja alkaa ihmetellä Kids Stationin logoa jaksojen alussa. Narutarussa tapetaan raa'asti ihmisiä, ja ne, jotka säilyvät hengissä, olisivat ehkä mieluummin kuolleita. Sarjan teemoiksi otetaan lähinnä lasten kokema yksinäisyys ja syrjintä, ja Narutaru vetää homman äärirajoille asti.

Ainoa poikkeusyksilö on sarjan päähenkilö Tamai Shiina, pirteä ja iloinen sinitukkainen nuori tyttö. Sarja alkaa leppoisasti lomamatkalla, mutta myöhempien järkyttävien tapahtumien keskelläkään Shiina harvoin menettää kokonaan toimeliaisuuttaan ja rohkeuttaan. Toiseksi tärkeäksi päähenkilöksi nousee Shiinan uusi ystävä Sakura Akira: ujo tyttö, joka auttaa isäänsä ja äitiänsä perheyrityksen hoidossa. Oma osansa on myös Hoshimarulla, Shiinan ensimmäisessä jaksossa löytämällä ilmeettömällä lentävällä meritähdellä. Myös Akira on löytänyt samantapaisen, joskin erivärisen otuksen, ja pian tytöt huomaavat olevansa keskellä lohikäärmeenpoikasiksi (ryuu no ko) kutsuttujen kummallisten olioiden täyttämää maailmaa.

Sarjan keskivaiheilla päästään Narutarun irtonaisimpaan ja ehkä huonoimpaan osuuteen, kun Shiina ja Akira törmäävät maailmanloppua suunnittelevaan kulttiin. Seuraa muutama enemmän tai vähemmän onnistunut toimintakohtaus, pari hämärää sivuhenkilöä lisää, ja lopulta koko lupaavan oloisesti alkanut sivujuonne laitetaan syrjään ilman sen kummempia loppuratkaisuja. Yhteenkään tässä vaiheessa esiteltyyn henkilöön ei ehditä saada kovin läheistä kontaktia, ja sarjan shokeeraavan lopun jälkeen keskimmäisten episodien olemassaolon oikeutus jää epäselväksi. Shiinan ja Akiran henkilöt sentään saavat jonkin verran lisävalaistusta. Mangaversiota on selvästi saksittu, joten olisivat samantien voineet saksia vähän loogisemmin.

Heikohkojen episodien lisäksi sarjaa häiritsee myös laaduton animaatio - etenkin kasvojen animointi jättää paljon toivomisen varaa. Hahmojen ulkonäkö on järjestäen varsin tylsä ja mieleenpainumaton, ja välillä jopa henkilöiden erottaminen toisistaan on vaikeaa. Pisteitä sarja saa lähinnä joidenkin lohikäärmeiden ulkonäöstä. Hoshimarun miltei häiritsevän asteen saavuttava yksinkertaisuus lisää otuksen mystisyyttä entisestään, ja jotkut myöhemmissä jaksoissa ilmestyvät oliot ovat nekin varsin vaikuttavia ilmestyksiä. Muutoin sarjan on tyylillisesti lähinnä keskikastia.

Sarjan äänipuoli taas on ihan onnistunut - lohikäärmeet pitävät juuri sellaista äänettömyyttä kuin pitäisikin, ja ääninäyttelijät hoitavat osansa ihan kohtalaisesti. Taustamusiikit eivät herätä mitään erikoisempia viboja, mutta varsinkin pirteä alkubiisi lapsellisine animaatioineen sopii sarjaan vallan loistavasti. Loppumusiikkiakin kuunteli ihan mielellään.

Epäyhtenäisen juonen ja keskinkertaisen ulkoasun jälkeen Narutarun vahvimmaksi ainekseksi jäävät sarjan synkät teemat, mutta niitäkään ei onnistuta kaikkia käsittelemään kovin syvällisesti. Sarjasta näkee selvästi, että ihmiset ovat sen mielestä varsin julmia otuksia, mutta syitä ei ruveta liian tarkkaan ruotimaan. Jonkin verran japanilaisen suorituspainotteisen yhteiskunnan kritisointia on havaittavissa, ja tähän keskittyvät jaksot ovatkin sarjan parhaita. Shiina isineen tuntuu olevan ainoa suhteellisen täysjärkinen ja onnellinen henkilö koko sarjassa, ja erot Shiinan ja joidenkin sivuhenkilöiden kasvatuksessa tuodaan selkeästi esille. Myös sarjan fantasiaelementtejä käytetään sopivasti erottelemaan Shiina muista henkilöistä.

Narutaru yrittää paljon, ja sarjasta olisi voinut tulla paljon parempikin. Tällaisenaan se on kuitenkin liian epäyhtenäinen ja sekava ansaitakseen kovin suurta kunnioitusta. Myös animaation laatu häiritsee paikoin - 2000-luvun sarjoilta on jo oppinut odottamaan enemmän. Sarjan jatkaminen kaikkien juonteiden saattamiseksi loppuun olisi saattanut auttaa, mutta olisi ehkä toisaalta pahentanut sarjan edestakaista hyppelyä entisestään. Kaiken kaikkiaan Narutaru on kuitenkin tutustumisen arvoinen - se ei ole mikään mestariteos, mutta joka tapauksessa sen verran erikoinen tapaus, että yhtä katsomiskertaa tuskin tulee katumaan.

Hyvää:
+Teemat
+Sopivan vahva kontrasti pirteiden ja tummempien tapahtumien välillä
+Hoshimaru ja osa muista otuksista

Huonoa:
-Epäyhtenäisyys
-Keskeneräisyys
-Hahmoanimaatio

Arvosana: 6