The Sixth Sense

Ohjaaja: M. Night Shyamalan
Käsikirjoittaja: M. Night Shyamalan
Valmistumisvuosi: 1999
Maa: USA
IMDB: The Sixth Sense

The Sixth Sense aloittaa kertomalla miehestä, joka toimii ongelmaisten lasten psykiatrina. Bruce Willisin roolihahmon elämä muuttuu kertaheitolla, kun yksi hänen entisistä potilaistaan murtautuu hänen asuntoonsa, ampuu häntä vatsaan ja tappaa lopuksi itsensä. Willis miettii, missä hän teki väärin, ja onnistuisiko hän ehkä uudella yrittämällä paremmin. Psykiatrin taidot joutuvatkin pian koetukselle, kun vastaan tulee samankaltaisista ongelmista kärsivä poika. Ongelma ei ole mikään tavallinen - kyseessä voisi olla jopa skitsofrenia.

Istuntoja pojan kanssa kertyy, ja lopulta salaisuus paljastuu. Pojalla on yhteys henkimaailmaan, ja tämä on tuottanut hänelle lukemattomia pelottavia kokemuksia. Haamut eivät useimmiten ole turhan päiten maan päällä hengailemassa, vaan huokuvat vihaa ja turhautumista. Katsoja saa toki osansa kakusta: vaikka The Sixth Sense ei olekaan useimmiten yhtä pelottava kuin useimmat kauhuklassikot, muutamat kohtaukset nostavat ihon kananlihalle. Lapsi on kauhuelokuvassa aina yhtä hyvä samaistumiskohde, ja nuorta Colea näyttelevä Haley Joel Osment hoitaa hommansa ihan mukiinmenevästi. Bruce Willis on toiseksi päähenkilöksi hieman kankea valinta, mutta kaipa herra on onnistunut yleisönhoukuttelijan tehtävässään.

Elokuvan loppupuolella paino siirtyy taas kauhusta takaisin draaman puolelle, ja leffa paljastaakin olevansa mitä parhain kahden lajityypin yhdistelmä. Molemmista on saatu olennaiset asiat mukaan, ja genret sulautuvat saumattomasti yhteen. Kuolleiden henget ovat pelottavia, mutta samalla myös entisiä ihmisiä, joilla on ollut omat elämänsä ja ongelmansa. Lopussa juoni tekee vielä todella hienon käänteen, joka loksauttaa asiat juuri oikealla tavalla paikalleen. Tarkkaavainen katsoja voi selvittää käänteen jo aiempien tapahtumien pohjalta, mutta minulle se ainakin tuli täytenä yllätyksenä. Joka tapauksessa fiilis on lopputekstien alkaessa todella hieno. Realistisuutta tai varsinaista henkilöiden syväluotausta elokuvasta on turha hakea, mutta loppujen lopuksi sisällöllinen onttous ei jää hirveästi häiritsemään. Tärkeintä on, että leffa on omalla tavallaan fiksu.

Yhteenveto:

The Sixth Sense on ihmeellinen elokuva. Katsoja lähtee helposti luokittelemaan leffaa ennakkoluulojensa perusteella, mutta sitä ei kannata ottaa pelkkänä kauhuna tai draamana. Elokuva on mitä mainioin sekoitus niitä molempia, ja etenkin kekseliäs loppuratkaisu tekee vaikutuksen. Syviä ajatuksia elokuva ei hirveästi tarjoa, mutta ei niitä jää oikeastaan kaipaamaankaan. Pelkkä lumovoima riittää.

Arvosana: 8

Olli Etuaho