Eläytymisestä ja kuvakulmasta
Ylläolevassa videossa kuvatusta Mirror's Edgestä on tulossa yksi tämän syksyn pelitapauksista. Se on melko paljon sanottu, sillä kilpailu on kovaa - tämän vuoden pelien joulumarkkinat hakevat maailman taloudellisesta ahdingosta huolimatta vertaistaan. Immersio eli eläytyminen on päivän sana. Maailmanlopun maisemia kuvaava Fallout 3 pyrkii siihen yksityiskohtaisella ympäristöllä, Far Cry 2 yhtenäisellä ja elävällä maailmalla ja toisaalta yksityiskohdilla. Fable 2:ssa pelaajan toimet vaikuttavat maailmaan, ja toimintamahdollisuuksia on laajalti. Left 4 Dead panostaa ennalta-arvaamattomiin tilanteisiin ja elokuvamaisiin efekteihin. Nämä pelit saavat monta muuta näyttämään auttamattoman vanhentuneilta. Nämä pelit saavat jopa toisensa näyttämään joissain suhteissa vanhentuneilta. Ala menee eteenpäin, vaikkapa sitten jatko-osien voimalla.
Mirror's Edge ei kuitenkaan ole minkään pelin jatko-osa, ja se näkyy. Lähin vertailukohta voisi olla viime vuoden Assassin's Creed, jossa pääsi harrastamaan parkouria keskiaikaisessa Lähi-idässä. Tällä kertaa kuivat aavikkokaupungit on kuitenkin vaihdettu puhtauttaan kiilteleviin pilvenpiirtäjiin, ja päähenkilö on kaapu-ukon sijaan nuori tyttö. Viholliset riisutaan aseista puukottamisen sijaan, ja pelin pääpaino on selvästi liikkumisessa.
Ja millaisessa liikkumisessa! Päähenkilö Faith liukuu, hyppii ja kierii katolta toiselle, kerää vauhtia, hengästyy ja roikkuu henkensä kaupalla kaiteesta kahdensadan metrin korkeudessa. Jos sinulla on mahdollisuus, niin lataa demo PSN:stä tai Xbox Livestä ja kokeile itse. Kaiken muun hyvän lisäksi myös ohjaus on toteutettu todella hyvin.
Monet pelintekijät perustelevat ensimmäisen persoonan kuvakulmaa sillä, että se parantaa eläytymistä, mutta usein kuvakulma on toteutettu luvattoman laiskasti. Liian monessa pelissä samaistumisen kohteena on kaksi ilmassa leijuvaa kättä ja pyssy. Jos katsoo alaspäin, ei näe edes jalkojaan. Far Cry 2:ssa on käytössä vähän erikoisempi ratkaisu - jalat näkee kyllä silloin, kun pysähtyy taistelun keskellä kiskomaan niistä luoteja irti, mutta muutoin ei. Mirror's Edgessä näkee aina koko kroppansa, ja tällä kertaa virtuaalisilla lihaksillaan pystyy tekemään myös muuta kuin vetämään liipasimesta. Läsnäolon tuntu on aidompi kuin koskaan.
Kommentit
Ei kommentteja
Kommentit pois päältä