Porvarit ja kasvihuoneilmiö
Kuten eräs nokkela sarjakuvantekijä huomasi, Zimbabwen hiilidioksidipäästöt asukasta kohden ovat maailman matalimpia - samoin kuin zimbabwelaisten keskimääräinen elinikä. Aivan suoraa syy-yhteyttä asioilla ei taida olla, mutta olisi hassua väittää, ettei niillä olisi mitään tekemistä keskenään. Pitkä tai leveä elämä ympäristöä kuormittamatta on lähes mahdoton yhtälö. Luottokorttilaskun kerääntyminen näkyy myös kasvihuonekaasujen kerääntymisenä ilmakehään. Joskus sitten isotkin velat erääntyvät maksettavaksi - joko ulosottomiehen vierailun tai luonnonkatastrofien muodossa. Olisi hienoa, jos riskiä pystyisi jotenkin vähentämään kohtuullisesta elintasosta tinkimättä.
Miten sitten pitäisi suunnata kulutustaan, jotta vaikutus ympäristöön olisi mahdollisimman pieni? Selkeitä nyrkkisääntöjä on ostaa palveluita ja aineettomia asioita tavaroiden sijaan, ja vuokrata tai lainata kaiken sen, mitä ei tarvitse kuin harvoin. eMusicista ladattu biisi kuormittaa ympäristöä todella vähän muovikuoriin pakatun fyysisen tuotteen rinnalla, ja junan ykkösluokassa istuminen tulee yksinäiselle matkaajalle edullisemmaksi kuin oman auton hankkiminen ja käyttö. Palveluiden kanssa ongelmaksi tulevat tosin kaikenlaiset sivukustannukset - siivouspalvelun työntekijä joutuu todennäköisesti tekemään työmatkansa autolla, ja ravintolan budjetista menee rahaa huippukokin palkan lisäksi myös eksoottisiin raaka-aineisiin, sisustukseen, sähköön ja tilojen lämmitykseen. Kokonaiskuorman arviointi on usein niin ylettömän hankalaa, ettei sitä pitäisi kuluttajan harteille oikeastaan sälyttää.
Onneksi ainakin yksi helppo ja yleispätevä keino käyttää paljon rahaa ympäristöystävällisesti löytyy: osta kerrostaloasunto keskisuuren tai suuren kaupungin keskustasta. Päätöksellä pienemmästä kämpästä paremmalla paikalla on paljon myönteisiä sivuvaikutuksia: matkat lyhenevät, lämmityskustannukset laskevat ja infrastruktuuria tarvitaan asukasta kohden vähemmän. En tajua, miten maaseudulla kehdataan valittaa vaikkapa lankapuhelinpalvelujen alasajosta. Moderni asuminen keskellä korpea on vaaditun työn ja ympäristön kannalta niin tehotonta ja typerää, että siitä pitäisi olla kaiken järjen mukaan valmis maksamaan melkoisen paljon - tai vaihtoehtoisesti tinkimään mukavuuksista. Öljykin on vieläkin liian halpaa siihen nähden, kuinka paljon sitä on jäljellä. Samoin kuin ruoka, ja melkein kaikki muukin.
Ikävää inflaatiossa on lähinnä se, että säästämisen sijaan se ajaa joitakin ihmisiä vain työskentelemään enemmän, ja tilanne vinoutuu kaikkien kannalta entistä pahemmin. Pidän hirveän paradoksaalisena ajatusta, että USA:n ylemmän keskiluokan lähiöihmisillä on keskimäärin maailman lyhimmät lomat, kaukaisimmat lähikaupat ja pisimmät työmatkat. Luulisi, että yhdessä maailman vauraimmista valtioista kehitys olisi pystynyt pikkaisen parempaan. Tottahan toki lähiö on turvallinen ympäristö lapsille kasvaa, mutta rajansa kaikella. Suomessakin pykätään vielä pystyyn uusia, entistä isompia automarketteja, ja asiakkaitakin näyttäisi riittävän. Miksi hitossa? Vaikka eliniänodotteeni onkin hieman pidempi kuin keskiverrolla zimbabwelaisella, käytän silti rajallisen aikani mieluummin johonkin muuhun kuin päivittäin autossa istumiseen.
Kommentit
Kommentit pois päältä
- miizou 2008-06-08