Vapusta ja teekkareista
Muistan vapun 2005, kun vietin sitä Tampereen keskustassa ensimmäistä kertaa. Oli fuksivuoteni TTY:llä, ja kuvittelin vielä olevani teekkari. Tiedäthän, sellainen tyyppi joka viettää vappua kaupungilla, jonkin verran humaltuneena sekä haalariin ja hattuun sonnustautuneena. Silloinkin olin kuitenkin jättänyt juomat nauttimatta, eikä minulla ollut teekkarilakkia. Kun tunnelma oli ylimmillään ja lakituksen hetki yöllä viimein koitti, kaduin muutaman hetken verran päätöstäni jättää kallis hattu ostamatta. Tunne meni kuitenkin nopeasti ohi, eikä kestänyt lopulta kovin kauaa, ennen kuin valinta tuntui varmasti oikealta. Kun vaihdoin koulutusohjelmaa tietotekniikkaan, myös uusi haalari jäi hankkimatta. Tammerkoskessa en ole koskaan käynyt kastautumassa. Jos näiden ulkoisten seikkojen yhdistelmä tekee minusta kanssaopiskelijoitteni silmissä vähemmän kunnollisen teekkarin, niin tehkööt.
En oikeastaan edes pidä teekkareista. Tämä saattaa vaikuttaa sikäli ristiriitaiselta, että tiukasti määritelmän mukaan olen edelleen itsekin sellainen, mutta en ole koskaan oikein kokenut stereotyyppistä opiskelijakulttuuria omakseni. Nykyään Tampin myyjät Tampereen katukuvassa vapun aikaan lähinnä ärsyttävät. Lopulta kaikkia Suomen teekkareita yhdistää kuitenkin vain yksi asia: kiinnostus tieteeseen tai tekniikkaan, ja sekin saattaa joskus olla turhan laveasti sanottu. Totta kai minuakin kiinnostaa tekniikka, mutta vain yhtenä asiana muiden joukossa. Tietotekniikan opiskelunkin koen lähinnä mahdollisuutena kehittää loogista ajatteluaan ja ratkaista haastavia ongelmia, en niinkään koneiden kanssa pelehtimisenä. Toisaalta ohjelmointi on myös näppärä väline tehdä monenlaista taidetta, joka taitaa edelleen olla ykkönen kiinnostuksen kohteitteni joukossa.
Tänä vappuna en tehnyt oikeastaan mitään erikoista. Lähinnä istuin kotona koneen ääressä, opiskelin huvikseni pikkaisen typografiaa, pelasin Team Fortress 2:sta ja katselin Desperate Housewivesia. Tosi on. Kyllähän se pikkuisen jäi harmittamaan, että etukäteen vapunaatoksi kaavailemani mukava ilta erittäin mukavan naishenkilön seurassa jäi sairastapauksen takia väliin, mutta siihen pitäisi riittää myöhemminkin mahdollisuuksia. Kaupungille menemättä jättäminen ei harmita näin jälkikäteen hiukkaakaan. Yksi teekkarivappu elämässä on minulle enemmän kuin tarpeeksi.
Joskus tunnen oloni koululla suorastaan häiritsevän ulkopuoliseksi, kun osallistumiseni paikalliseen opiskelijaelämään on mitä on. Mitään suurempaa identiteettikriisiä asiasta lienee kuitenkin tässä vaiheessa turha kehittää. Joka tapauksessa nautin omalla tavallani opiskelusta ja elämästä, sekä odotan innolla tulevaa siirtymistäni työelämään. Tietotekniikka vaikuttaa kaikin puolin hyvältä alalta tehdä töitä, ja muille harrastuksille saa kyllä järjestettyä aikaa tarpeen mukaan, kuten tähänkin asti. Mitään pakottavaa syytä viettää opiskeluaikaansa tunnetun kaavan mukaan ei ole, ja hyvä niin.
Comments
No comments
Add a comment
* Obligatory field
Allowed tags: [p] (paragraphs) and [b] (bold)