Calamari Union
Ohjaaja: Aki Kaurism�ki
K�sikirjoittaja: Aki Kaurism�ki
Valmistumisvuosi: 1985
Maa: Suomi
IMDB: Calamari Union
Aki Kaurism�en uusia elokuvia pidet��n yleisesti ottaen hieman vaikeasti l�hestytt�vin�. Mies vailla menneisyytt�kin ker�si kotimaassa katsojia vasta, kun Cannesin palkinto oli plakkarissa. Kirjakieliset repliikit ja omituinen huumori saattavat olla joillekin hankalaa sulatettavaa, mutta vuoden 1985 todelliseen h�r�ilypommiin verrattuna nyky-Kaurism�et ovat suorastaan konservatiivisia elokuvia. Calamari Unionissa menn��n eik� meinata.
Legenda kertoo Calamari Unionin teosta mielenkiintoisia tarinoita. Kaurism�ki k�sikirjoitti leffaa sen tuotannon edetess�, ja monesti kohtauksen repliikit valmistuivat vasta juuri ennen kuvauksia. Ottoja ei turhaan tuhlailtu, ja muutenkin meininki vaikuttaa olleen varsin railakasta. T�m� n�kyy leffasta selv�sti p��lle p�in - Calamari Unioniin ei pysty suhtautumaan kuin tavalliseen juonelliseen elokuvaan. Tarina ja henkil�hahmot poukkoilevat sinne t�nne, p��henkil�it� kuolee sattumanvaraisen oloisesti ja oudot tapahtumat seuraavat toisiaan. Jos Calamari Unionia haluaisi luokitella, sit� tuskin voisi tituleerata muuksi kuin arkisen surrealistiseksi tajunnanvirtaelokuvaksi.
Calamari Union on Suomessa ainoa lajissaan. Toista samanlaista ei ole, joten vertailua mihink��n on hankala suorittaa. T�m� lienee kuitenkin elokuvan suurimpia vahvuuksia. Elokuvasta paistaa l�pi puhdas luomisen ilo, ja dialogin rete�t sutkautukset jaksavat huvittaa kerta toisensa j�lkeen. Er��nlainen puolittainen parodiointi vanhoista Hollywood-genreist� on vahvasti l�sn�. Tyypillisen klassiset kohtaukset saavat pikantteja mausteita mit� omituisimmista tapahtumista, ja katsojan p�� on nopeasti py�r�ll�.
Elokuvan juonessa ei ole kovin paljoa paljastettavaa. Aivan elokuvan alussa Helsingin ahdistaviin l�hi�ihin jumittunut miesjoukko p��tt�� riskeerata kaiken ja l�hte� matkalle kohti Eiraa. Tie onnelliseen kaupunginosaan on tuntematon, pitk� ja kivinen, mutta suuria saavutuksia ei voi olla ilman suuria ponnisteluja. Erilaiset ihmiset ly�tt�ytyv�t yhteen, uhraavat kaiken omistamansa ja l�htev�t tavoittelemaan parempaa huomista. Yksi yhdist�v� tekij� miehill� on - heid�n kaikkien nimens� on Frank. Tietyss� mieless� elokuva tuo mieleen Tarantinon Reservoir Dogsin; elokuvissa on yhteisi� elementtej�. L�ytyy joukko omituisesti nimettyj� miehi�, heill� oleva yhteinen ongelma sek� kieroutunutta huumoria. Tarantinon esikoinen valmistui seitsem�n vuotta Calamari Unionin j�lkeen, joten Kaurism�elle voi t�ss� mieless� nostaa hattua aikaansa edell� olemisesta.
N�yttelij�kaartiin kuuluu monia sittemmin kuuluisia henkil�it�. Pirkka-Pekka Petelius, Mato Valtonen, Kari V��n�nen, Martti Syrj� sek� Sakari Kuosmanen ovat kaikki eri Frankien roolissa. N�yttelij�nty� on tasaisen laadukasta kautta linjan, ja tehostaa entisest��n elokuvan jo sin�ll��n todella omituista tunnelmaa. Miehet heitt�v�t p��tt�mi� repliikkej��n jotenkin kumman luonnollisen oloisesti, ja tuovat persoonallisia hahmoja hienosti esille.
Aivan oman mainintansa ansaitsee elokuvan musiikki. Tyylik�s jammailu istuu elokuvaan kuin nappi otsaan heti alusta l�htien. Musiikki sulautuu hyvin taustalle ja korostaa tunnelmaa, eik� sit� k�ytet� liikaa. Loistava musiikin k�ytt� on Kaurism�en elokuville yleens�kin tyypillist�, mutta hienosta esimerkist� t�ss� siltikin puhutaan. Muutenkin elokuva on ��nen ja kuvan osalta hyvin tasapainossa. Mustavalkoinen hillitty tyylikkyys toimii.
Jos Calamari Unionia edes yritt�� ymm�rt��, siit� on hankala l�yt�� pahaa sanottavaa. T�ss� mieless� voidaan puhua jo mestariteoksesta. Elokuvan l�hestyminen ei ole miss��n nimess� helppoa, mutta leikkiin mukaan heitt�ytyv�lle katsojalle sill� on paljonkin tarjottavaa. Loogisen etenemissuunnan puuttuminen h�iritsee vain hieman, eik� saman Frank-vitsin loputon toistaminenkaan kovin paljoa elokuvaa satuta. Calamari Union on olennaisilta osin elokuva, jonka tekij�ill� on ollut helkutin hauskaa, eik� osa ilosta voi olla tarttumatta katsojaankin.
Olli Etuaho