Borat
Ohjaaja: Larry Charles
Käsikirjoittajat: Sacha Baron Cohen, Anthony Hines, Peter Baynham, Dan Mazer, Todd Phillips
Valmistumisvuosi: 2006
Maa: USA
IMDB: Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan
Kazakhstanin uljas valtakunta kaipaa Amerikan yhdysvaltojen kulttuurillista opastusta, ja lähettilään virkaa hoitamaan valitaan kansallisen TV-kanavan viiksekäs ruutukasvo Borat. Globaalin takapajulan ja maailman talousveturin välisestä käytöstapojen yhteentörmäyksestä jaksetaan sitten vääntää vitsiä kokonaiset 80 minuuttia. Olo on kuin taannoista Molvanian matkaopasta lukiessa - samaan aikaan sekä huvittunut että lievästi vaivaantunut.
Keskeisiltä osiltaan Borat on kuin kieroutunut näkemys periamerikkalaisesta road tripistä New Yorkista Los Angelesiin. Elokuvan mittaan Borat muun muassa pilaa uutislähetyksen, ostaa karhun suojelemaan jäätelöautoaan ja juoksentelee tuottajansa kanssa alasti pitkin hotellin käytäviä. Erikoisinta koko ideassa on se, että suurta osaa kohtauksista ei ole suuremmin lavastettu - muuan TV-tuottaja jopa jäi kolmeksi kuukaudeksi työttömäksi päästettyään Boratin roolihahmossa suoraan lähetykseen. Tämän tapauksen hauskuus on jo vähän kyseenalaista, mutta elokuvan parhaat hetket koetaan Boratin mennessä terrorisoimaan isänmaallisten jenkkien täyttämää rodeotapahtumaa. Rajut kommentit irakilaisten veren juomisesta uppoavat yleisöön helposti, mutta kun Borat alkaa vääristellä USAn kansallislaulua, buuaukset ja irtaimisto alkavat lennellä.
Boratin peruslähtökohdista ongelmia ei löydy. Huumori on raisua ja väistelee länsimaista käsitystä poliittisesta korrektiudesta tasavarman tyylikkäästi. Varsin kummelimaisen alapäähuumorin lisäksi elokuvan aihevalikoimaan kuuluvat vammaiset, juutalaiset ja räikeä sovinismi, eikä minkään ihmisryhmän suututtamista erityisesti varota. Tästä huolimatta elokuvan asetelma antaa suuren osan huonosta huumorista anteeksi. Vitsit syntyvät Boratin poliittisen korrektiuden puutteesta itsestään eivätkä niinkään sen erilaisista ilmenemismuodoista. Jäljelle jää vain elokuvan päähahmo ja ydin: itse Borat, karrikoitu juntti Kazakhstanista. Hyvä on, kazakhstanilaisilla itsellään saattaa olla aihetta vetää elokuvasta hernettä nenään, mutta menköön tämän kerran huumorilla. En kuitenkaan ihmettele elokuvan kieltämistä useissa Aasian maissa.
Aivan täysillä elokuva ei jaksa puksuttaa vaatimatonta vajaan puolentoista tunnin mittaansa. Johdatteluosuuden jälkeen vitsit käyvät kaavamaisiksi ja ennalta-arvattaviksi, eikä dokumentaarinen tyyli sekään tunnu kunnolla palvelevan komedian tarpeita. Rytmitys on tappavan tasaista, eikä kunnollisten kliimaksikohtien rakentelu oikein ota onnistuakseen. Irrallisen oloiset kohtaukset ovat yksittäisinä hyviä, mutta muodostavat yhdessä lopulta vähemmän kuin osiensa summan. Borat on ihan hyvä komedia, muttei sellainen vallankumous, millaisena sitä on markkinoitu.
Olli Etuaho