Read or Die
Ohjaus: Masunari Koji
Käsikirjoitus: Kurata Hideyuki
Studio: Studio Deen
Valmistumisvuosi: 2001
Formaatti: OVA, 3 episodia
Read or Dien nimi tuntui erikoiselta, ja niinpä en oikein osannut odottaa OVA:lta ennakkoon juuri mitään. Sama meininki jatkui vähän aikaa katsoessani animea: en oikein tiennyt, mikä minisarjan pointti oli, ja suhtauduin siihen ristiriitaisin tuntein. Kuitenkin jo ensimmäisen viisiminuuttisen jälkeen pääsin sisälle sarjan menoon, ja tajusin, että käsissäni oli yksi viime vuosien mielenkiintoisimmista animeista. Lisäksi se oli myös yksi vuosikymmenen omituisimmista, siitä ei ole kysymystäkään.
Read or Die kertoo Yomiko Readmanista (koodinimi "The Paper"), Britannian kuninkaallisen kirjaston erikoisoperaatio-osaston agentista, joka työskentelee tarinan alkaessa opettajan sijaisena. Salaisen agentin ammattinsa lisäksi hänellä on myös muutama muu erikoinen ominaisuus: Readmanin elämä on täynnä kirjoja, aivan kuten hänen talonsakin. Häneltä löytyy myös luonnollisesti supervoimia: Yomiko osaa taivuttaa ja liikuttaa paperia tahtonsa mukaan.
Eräänä päivänä Yomiko lähtee kuukausittaiselle kirjaostoskierroksellensa, ja törmää reissulla ihanaan mutta kalliiseen antiikkikirjaan. Hänen on ehdottomasti saatava se, joten ei kuin järkyttävän kokoinen luotto kauppiaalta ja opus sylissä kotiin päin. Ostotilanne enteilee kuitenkin tulevaa pahaa: joku muukin on kiinnostunut kyseisestä teoksesta. Pian juoni (?) saakin yllättävän käänteen, kun salaperäinen superpahis iskee paikalle jättimäisellä robottiheinäsirkalla, ja kaaos valtaa kirjakaupan ohittavat kadut. Viattomat sivustakatsojat juoksevat turvaan, mutta Yomiko on liian keskittynyt arvokkaaseen kirjaansa huomatakseen yhtään mitään. Toiminta on valmista alkamaan.
Vaikka Read or Dien toimintakohtaukset tuovatkin mieleen viime aikojen supersankarielokuvat ja Marvelin 60-luvun sarjakuvat, niillä on ihan oikeitakin ansioita. Toiminta on nopeatempoista, kekseliästä ja tyylikästä, ja katsojan ei anneta kertaakaan vajota tylsyyteen. Lisäksi mitään ei oteta turhan vakavasti. Fysiikan lait on unohdettu suosiolla, ja tämä lisää homman viihdearvoa suunnattomasti. Toiminnan huonoin puoli on myös tavallaan sen paras puoli: Read or Die toimii loistavasti eräänlaisena parodiana koko Hollywoodin action-tuotannosta. Alkuperäisten tekijöiden ajatuksista tämän asian suhteen en voi tietää mitään, mutta kun katselin OVAa, en vain yksinkertaisesti voinut olla nauramatta. Miltei jokainen klisee on käytössä, ja jopa pienimmät yksityiskohdat onnistuvat lisäämään sarjasta välittyvää huvittavaa kuvaa. Hahmojen totaalisen typerät nimet, Mission: Impossiblen soundin mieleen tuova ääniraita ja kuin suoraan James Bondeista otettu seksistinen alkuvideo lisäävät jokainen omalta osaltaan tunnelmaa. Lopulta kasassa on jopa Azumanga Daiohin menoa lähestyvää hilpeyttä. Ja mikä kaikkein parasta, suuri osa amerikkalaisista tuntuu pitävän Read or Dietä uskottavana toimintapätkänä!
Read or Diessa myös tekniseen puoleen on panostettu: Sarja on kuulemani mukaan kaikkien aikojen kallein OVA. CG-animaatio sulautuu saumattomasti perinteiseen, ja erityisesti paperin pyörittely näyttää todella nätiltä. Tyyli on sliipattua ja toimivaa, ja sopii sarjan aiheeseen kuin nakutettu. Eivätkä äänetkään joudu häpeään animaation rinnalla: ROD:in musiikin säveltämisestä on vastannut Taku Iwasaki, joka tunnetaan myös mm. Ima, Soko ni Iru Bokun ääniraidasta. Seiyuista ei ole sen erikoisempaa sanottavaa, ihan ammattitaitoista väkeä, mutta eivät yllä ääninäyttelijoiden kirkkaimpaan kärkeen.
R.O.D. on erikoinen anime, siitä ei pääse mihinkään. Se toimii samaan aikaan hienona viihde-OVA:na ja ehkäpä jopa tahattomana, mutta ah-niin-hienovaraisena parodiana, ja onnistuu vielä samalla olemaan jotain uutta. Hahmojen nimistä jaksaa vääntää huonoa huumoria kauan sarjan katsomisen jälkeenkin, ja toiminta on niin mukaansatempaavaa, ettei sarjan omalaatuiseen meininkiin sisälle pääseminen tuottanut ainakaan allekirjoittaneelle ongelmia. Negatiivisiakin puolia toki on: Vaikka ROD on sangen lyhyt, koko "pointin" olisi voinut ilmaista tiiviimmin vaikkapa yhdessä lyhytelokuvassa. Nyt toinen ja kolmas jakso jäävät paikoin hieman tylsäksi, kun ne yrittävät vääntää jonkinlaista juontakin pelkän suoran toiminnan ja hauskojen yksityiskohtien sijaan. Lisäksi ROD:in kohdeyleisö on sangen rajattu: jos haluat jotain vähänkin vakavuuteen viittaavaa, järkevää juonta, uskottavaa draamaa, tai toisaalta vakavaa yritystä tehdä hyvää komediaa, jätä ROD suosiolla väliin. Niille, jotka eivät ota asioita vakavasti, ROD on kuitenkin omiaan.
Hyvää:
+Lainailee parodianomaisesti länsimaiselta viihteeltä
+Ansiokkaita toimintakohtauksia
+Herkullinen soundtrack
+Tavallaan omalaatuinen
Huonoa:
-Se on lyhyt, mutta toimisi lyhyempänäkin
-Yrittää välillä muuta kuin pitäisi
-Ei sovi läheskään kaikille