RahXephon
Studio: Bones
Valmistumisvuosi: 2002
Formaatti: TV, 26 episodia
Ennakko-odotukseni RahXephonista eivät olleet kovin korkealla. Lukemieni arvostelujen perusteella pidin sitä korkeintaan visuaalisesti nättinä Evangelion-kopiona, joka ei tarjoaisi mitään omaa tai uutta. Lisäksi monen asian toteutus jäisi varmasti jälkeen tuosta mestariteoksesta, onhan Hideaki Annon ohjaus sentään omaa luokkaansa. En olisi voinut olla enempää väärässä. Ensimmäiset kymmenisen jaksoa eivät kylläkään vakuuttaneet juuri suuntaan tai toiseen, mutta kun sarja pääsi kunnolla vauhtiin, sitä ei pysäyttänyt sitten mikään.
RahXephon kertoo lukiolaispojasta Ayatosta, jonka maailmassa on vain 23 miljoonaa ihmistä. Tokion ulkopuolella ei näet ole mitään: pelkkää tuhoutunutta aavikkoa. Vuosi on 2015, ja kouluissa opetetaan koko muun maailman kuolleen katastrofaalisessa sodassa. Eräänä päivänä tapahtuu kuitenkin jotain perin omituista: metro, jossa Ayato matkustaa kavereidensa kanssa, joutuu onnettomuuteen, ja Ayato nousee maan pinnalle apua hakeakseen. Ulkona on kuitenkin parhaillaan käynnissä suuri ilmataistelu, ja tankit ja suihkuhävittäjät poksahtelevat iloisesti kaikkialla ympärillä.
Näissä olosuhteissa Ayato tapaa yllättäen Mishima Reika -nimisen tytön seisomasta romahtaneen seinän päällä. Myös taistelu muuttaa täysin muotoaan: sininen jättiläisrobotti astuu mukaan kuvaan, tuhoten kaiken vastarinnan - ja luonnollisesti myös asiaankuuluvan määrän infastruktuuria. Mysteeri kasvaa entisestään, kun Ayato menee suojaan metroasemalle, ja salaperäinen nainen tappaa pari hänen kimppuunsa käynyttä agenttia, joiden veri osoittautuu siniseksi. Sitten hän huomaakin Mishiman seisomassa yhtäkkiä metrossa, joka vie Ayaton ja hänet viimeiselle pysäkille: jättiläiskokoiseen Xephonin temppeliin. Sieltä hän löytää RahXephonin, ja Ayaton koko maailmankuva on aikeissa muuttua totaalisesti.
Tästä homma jatkuu perinteisellä mechamätöllä noin kymmenenteen jaksoon asti, ja tämä osuus oli minulle jonkinasteinen pettymys. Kaava oli suoraa kopiointia Evangelionista, ja kun taisteluiden ohjauksesta puuttui se jokin, sarja alkoi antamaan itsestään huonon vaikutelman. Kaikki kuitenkin muuttuu pian, kun tarina pääsee todella vauhtiin. Sieltä yhdestätoista eteenpäin jaksot ovat suoranaista herkkua, ja kun päästään sarjan loppuun, tunnelma on jo vahvempi kuin missään muussa katsomassani animessa - mukaanlukien Grave of the Fireflies ja Haibane Renmei.
Mikä sitten luo Xephoniin tämän lyömättömän tunnelman? Vastauksen ydin löytyy henkilöistä. Jokainen hahmo on uskottava ja mielenkiintoinen persoona, ja jopa sivurooleissa on kohtalaisesti eloa. Ihmissuhteet ovat myös avainasemassa, ja mitään turhan yksinkertaista ei tällä rintamalla tarjoilla. Kolmiodraamaa ja muuta mukavaa on ympätty mukaan vähintään tarpeeksi, ja joidenkin hahmojen yhteinen historia tuo lisäulottuvaisuuksia tapahtumiin. Kun myös juonen suuremmat kuviot liittyvät kiinteästi päähenkilöihin, ei voi kuin etsiskellä pudonnutta leukaansa lattialta.
Myös animaatio on omaa luokkaansa, enkä usko, että vastaavaa visuaalista karkkia on nähty vieläkään missään muussa TV-sarjassa. Piirtojälki on hienoa ja tyyli sopivan realistinen, tarjoten kuitenkin tilaa jonkinasteiselle ilmeikkyydelle. Hahmojen ja mechojen lisäksi myös maalatut taustat ovat hienoja, ja CG-erikoisefektien käyttö on todella ammattitaitoista. Myös kuvakulmat ja kamera-ajot ovat onnistuneita, luoden omalta osaltaan tunnelmaa. Pahaa sanottavaa ei löydy oikeastaan mistään animaation osa-alueesta.
Äänipuolella seiyuut hoitavat hommansa hyvin, eikä kukaan käy erityisemmin ärsyttämään. Myös muutamia parempia ääniä löytyy hahmojen takaa, mutta mitään vallankumouksellista ei tältä puolelta kannata kuitenkaan odottaa. Musiikki onkin sitten asia erikseen: Kappaleet ovat hyviä ja tyylikkäitä, ja sopivat sarjan henkeen suorastaan loistavasti. Etenkin alkuteema, Maaya Sakamoton Hemisphere, sävähdyttää edelleen, vaikka olen varmasti kuunnellut sen jo sata kertaa. Eikä hitaammanpuoleinen lopputeemakaan (nimeltään Yume no Tamago) huono ole, sitä ei vain malta kuunnella seuraavaa jaksoa odotellessa.
RahXephon on loistava sarja jopa alkupuolen Eva-plagioinnista huolimatta. Jos muutama jakso tiputettaisiin pois, se voisi olla vielä parempi, mutta kyllä se tällaisenaankin menee kurkusta alas. Sarjasta vain löytyy ansioita kaikilta osa-alueilta, ja jopa Evaa vihaavat henkilöt saattavat hyvinkin pitää siitä. Sekavuusnamiskaa on nimittäin väännetty vähän pienemmälle kuin Gainaxin mestariteoksessa, ja tämä on tehty ilman turhaa yksinkertaistusta. Lisäksi taisteluita on hieman vähemmän, ja niissä on keskitytty enemmän merkitykseen juonen kannalta, ei niinkään itse mättämiseen. Tämänkaltaisen animen merkittävät sudenkuopat on siis suurimmaksi osaksi vältetty, luojan kiitos. Animaatiostudio Bones sekä ohjaajana häärännyt Yutaka Izubuchi voittivat ainakin minun kunnioitukseni, toivottavasti sama käy teille.
Hyvää:
+Mukaansatempaava juoni
+Uskottavat henkilöt
+Mielenkiintoisia ihmissuhteita
+Paranee jatkuvasti
+Loistavaa animaatiota
+Musiikki
+Näiden kaikkien seikkojen yhdessä luoma tunnelma
Huonoa:
-Copy-pastetusta on paikoin ilmassa
-Muutama huonosti toteutettu taistelu