Previkkaa 2004Q2
Bakuretsu Tenshi
Arvio perustuu sarjan kahteen ensimm�iseen jaksoon
"GIRLS X GUN X 3DCG", sanoi Gonzon Bakuretsu Tenshi� mainostava sivu jo kuukausia ennen sarjan alkamista. Tarvitseeko muuta sanoakaan? Jos sarjan p��asiallinen tarjonta koostuu hiriveen hianosta seekee-mechav�kivallasta sek� fanipalvelusta, sen jokainen kopio pit�isi polttaa ja tekij�t kiinnitt�� ruosteisilla rautanauloilla l�himpiin kaktuksiin. Humaani viihdetaiteilijoiden kohtelu on yliarvostettu hyve :). Alkuanimaation ajan sit� 3DCG:t� sent��n kykenee katsomaan, mutta heikommanpuoleinen musiikki ei ainakaan paranna tunnelmaa. Ei Gonzo huonoa animointia toki kykene tekem��n, mutta saisivat sent��n v�h�n katsoa, mihin niit� taitojaan k�ytt�v�t.
Sarjan tarinan alku kertoo varmasti jostain todella tyls�st�. En ole aivan varma tarkemmista yksityiskohdista, sill� meinasin nukahtaa jo ensimm�isen jakson aikana. Tapahtumapaikka on jokin h�m�r� kyberpunk-fantasiamaailma, jossa ammukset ovat halpoja ja ilmasto sopiva hyvin keveiden vaatteiden pit�miseen. Kunnon camp-el�myst�k��n on turha odottaa, sill� sellaisenakin Bakuten on jo pahasti vanhentunut.
Vaikutelma: -
Boyaku no Senritsu (Melody of Oblivion)
Arvio perustuu sarjan kahteen ensimm�iseen jaksoon
Kun animaatioviihdett� tehd��n, pit�� jokaisen osasen olla kohdallaan. Kaikkien tiimin j�senten pit�� osata asiansa. Heikointa lenkki� ei saa yksinkertaisesti l�yty�, sill� yksikin mokailija vaikuttaa lopputulokseen v�litt�m�sti. Joskus onnistunutta j�lke� voidaan tehd� vajaallakin kokoonpanolla, jos toiset osa-alueet ovat erityisen hyvin hallinnassa. Kokonaan virheit� ei voi kuitenkaan peitt��, ja usein kovaa potentiaalia omaavat sarjat vain floppaavat. On rasittavaa ajatella, ett� sarja olisi helposti voinut olla paljon parempikin. Boyaku no Senritsu on t�t� ryhm�� omimmillaan.
Boyaku no Senritsun ansiot l�ytyv�t p��asiassa tyylilliselt� puolelta. Ohjaaja Hiroshi Nishikiori saa aikaan todella menev�� j�lke�, eik� Gainaxin animaatiotiimik��n j�� kovin paljoa j�lkeen. Huonona puolena mainittakoon suttuiset taustat, jotka latistavat v�lill� pahasti tunnelmaa, mutta parhaissa kohdissa laaduttomuuksia ei onneksi joudu juuri katsomaan. Parhaimmillaan p��see ihailemaan hieman abstraktia 3D-animointia, joka sulautuu mukavasti yhteen muun animaation kanssa. Mik��n ison budjetin sarja Boyaku no Senritsu ei ole, mutta rahat on osattu k�ytt�� oikein. Sarjassa vallitsee hieno tunnelma, joka sopii fantasiaa ja todellisuutta sekoittavaan ymp�rist��n.
Ansioistaan huolimatta Boyaku no Senritsu ei kuitenkaan ansaitse plussaa. Kaikki on hyvin vain niin kauan, kun hahmot eiv�t keskustele kesken��n. Dialogi on huonohkoa, ja my�s jaksojen rytmitys tuntuu hieman hiomattomalta. K�sikirjoittaja pit�isi pist�� vaihtoon ja pian. Sarjan idea on sin�ll��n ihan toimiva, eik� voi tiet��, mit� siin� tulee tulevaisuudessa tapahtumaan, mutta t�lt� pohjalta on hankala sanoa mit��n juonen todellisista ansioista. Saattaa olla, ett� Boyaku no Senritsu muuttuu jo muutaman jakson j�lkeen miinuksen sarjaksi, mutta k��nn�s parempaankaan p�in ei ole mahdoton. Joka tapauksessa kannattaa pit�� silm�ns� auki.
Vaikutelma: 0
Dan Doh!!
Arvio perustuu sarjan kahteen ensimm�iseen jaksoon
On sit� animaatiota oudommistakin aiheista tehty, joten golfin peluun aloittavista lapsista kertova sarja ei sek��n tullut suurempana yll�tyksen�. Urheiluanimella on pitk�t perinteet, ja yleens� tietyt kaavamaisuudet l�yt�� jokaisesta genren tuotoksesta. Urheilusta on helppo tehd� viihdytt�vi� sarjoja, jotka ovat v�lill� ihan kivaa katsottavaa, mutta joista j�� kuitenkin puuttumaan syv�llisempi� aineksia. Jos kaavaakaan ei ole onnistuttu toteuttamaan kunnolla, silloin voi alkaa huolestua. Dan Doh!! on varoittava esimerkki.
Dan Doh!! on monella tapaa huono. Ensimm�isen� sarjasta huomaa varmaankin kehnohkon 3d-animaation, joka sulautuu sarjan piirroksiin kuin Martin Luther King Klu Klux Klanin vuosikokoukseen. Seuraavaksi tajuaa, kuinka huolimattomasti Dan Doh! on ohjattu: tapahtumat tuntuvat varsinkin ensimm�isess� jaksossa kiirehdityilt�, mutta katsojalle tulee tyls�� joka tapauksessa. Mielenkiinnottomat hahmotkaan eiv�t vakuuta. Viimeisen�, muttei v�h�isimp�n� nousee esille riitt�m�t�n budjetti, joka sent��n onnistunee kirvoittamaan camp-suuntautuneesta yleis�st� muutaman kuivan naurahduksen. Ensimm�isen jakson huulisynkkaa v�istelevi� viimeisi� minuutteja voisi k�ytt�� opetusvideona siit�, mit� animaatiolle k�y rahan loppuessa. Toisessa jaksossa ongelmat n�ytt�v�t olevan onneksi hieman paremmin kurissa, mutta se ei muuta sarjaa miksik��n. Vannoutuneet golf-fanit saattavat viihty� sarjan parissa, mutta muita se ei lajin kimppuun houkuttele.
Vaikutelma: -
Jagainu-kun (Dogtato-kun)
Arvio perustuu sarjan ensimm�iseen jaksoon
Kolme minuuttia ei ole kovin paljon. Kolmessa minuutissa ei ehdi kirjoittaa previkkaa, opetella jongl��raamaan tai keitt�� perunoita. Kolmessa minuutissa voi kuitenkin katsoa yhden Jagainu-kunin jakson. Kun on tehnyt p��t�ksens� tuon kolmeminuuttisen katselusession toteuttamisesta, pit�� hyv�ksy� se tosiasia, ett� mielikuva vihanneksista ei tule en�� koskaan olemaan samanlainen.
Jagainu n�ytt�� sijoittuvan selv�sti lastenanimen puolelle. Se kertoo ylis�p�sti piirretyist� otuksista, jotka ovat puoliksi vihanneksia ja puoliksi el�imi�. P��henkil�n virkaa hoitaa perunan ja koiran risteytys Jagainu, joka k��ntyisi vapaasti suomentaen Koipotuksi. Muita sarjan hahmoja ovat mm. Siipottu sek� Kurktipu. Ensimm�isen jakson juoni keskittyy l�hinn� Koipotun ja Siipotun v�lisen suhteen tutkimiselle. Kahden puoliel�imen tapaaminen johtaa p��llisin puolin hyvin hellytt�v��n tapahtumasarjaan, joka saa katsojan kuin katsojan hyv�lle tuulelle. Imelyys on k�sinkosketeltavaa.
Ulkoasun ei kuitenkaan kannata antaa h�m�t�, sill� Jagainuun on k�tketty syv�llisi� viestej�, jotka antavat itse kullekin katsojalle p��nvaivaa. Min� tulkitsen Jagainua yhteiskuntakriittisen� sarjana, joskin my�s muunlaiset tulkinnat ovat varmasti mahdollisia. On ihmeellist�, miten paljon ajatuksia muutaman yksinkertaisesti piirretyn viivan taakse voikin k�tkeyty�. Sarja ottaa kovan startin heti alussa, kun Koipottu kierii m�ke� alas miltei tappaen viattoman toukan. Ainoa syy kierimiseen oli se, ett� siten Koipottu pystyy liikkumaan nopeammin. Yhteys nykyajan sairaalloiseen liikennekulttuuriin on niin selke�, ettei sit� tarvitse tyhm�llek��n selitt��. Koipottu ei edes n�yt� tuntevan suurempaa syyllisyytt� pahoista teoistaan, vaan jatkaa ylipirte�� vaellustaan muina miehin�. Toukkakin n�ytt�� suhtautuvan tilanteeseen sangen pinnallisesti, ja vain ihailee Koipotun komeaa h�nt��. Selitys on kuitenkin helppo l�yt��, sill� kaikkihan tiet�v�t, kuinka pahasti toukat pystyv�t suojattomia perunoita vahingoittamaan. Psykopaattinen �t�kk� hautoo salassa julmaa kostoa, joka rikkoo ihmisyytt� vastaan viel� pahemmin kuin Koipotun vastuuton t�rm�ily.
Jos tuossa ei viel� ollut tarpeeksi j�rkytt�vi� aineksia, sarja jatkuu Siipotun ja Koipotun kyseenalaisen rakkaussuhteen esittelyll�. Koipottu ihastuu heti ensimm�iseen naispuoliseen lajinsa henkil��n, johon vain sattuu t�rm��m��n. Perunakoiran p��m��r� on selv�, jos suhteeseen heitt�ydyt��n t�ll� tavalla t�ysin ep�r�im�tt�. Koipottu himoitsee pelkk�� seksi�, ja veikkaisin, ett� tulemme n�kem��n viel� aikamoisen v�lienselvittelyn Siipotun ja Koipotun suhteen kariuduttua. El�m�n pinnallisuutta korostetaan my�s toisella tavalla, kun treffeille l�htiess� ulkon�k� on ehdoton p��asia. Perverssin� yksityiskohtana Koipotun ja Siipotun k�ytt�m�t koristeet ovat el�vi� perhosia. Ehk� sarjasta voi l�yt�� kannanoton my�s turkisten ja keinomateriaalien taisteluun? Fiktiivisess� sarjassa kravatit ja rusetit vain liihottelevat k�yt�n j�lkeen irstaasti tiehens� kuin julmana pilaversiona minkkien sielujen kohtalosta. Kaiken kruunaa viel� perinteisten sukupuoliroolien korostaminen. Pidet��n itsest��nselv�n�, ett� vahva miespuolinen Koipottu suojaa heikompaa naispuolista Siipottua sateelta.
Jagainu-kun on mielenkiintoinen sarja, joka j�rkytt�� varmasti monia sit� pohtimaan asettuneita katsojia. Nyky-yhteiskunnan lis�ksi voi olla huolestunut my�s sarjaa mahdollisesti katsovista lapsista, jotka eiv�t viel� osaa tulkita Jagainua oikein. Heihin sarja saattaa toimia julmia arvoja ajavana aivopesuna. Ehk� vihannesel�inten esiinmarssi pyrkii my�s t�ll� keinolla j�rkytt�m��n meit�. Pit�� vahtia tarkkaan, mit� lapsensa oikein antaakaan katsoa.
Vaikutelma: +
Kyou Kara Maou
Arvio perustuu sarjan kolmeen ensimm�iseen jaksoon
Ihan hilpe� fantasiakomedia.
Vaikutelma: 0
Madlax
Arvio perustuu sarjan kolmeen ensimm�iseen jaksoon
Bee Train teki sen taas. Kuten viime vuoden Avengerista muistamme, loistavaa j�lke� aikaansaanut animaatiostudio voi tipahtaa huipulta huolestuttavan nopeasti. Madlaxissa kierr�tet��n j�lleen samaa vanhaa kaavaa parilla uudella elementill�. .hack//SIGNia ja Noiria seurannut tuntee kuviot turhankin hyvin: mukaan on saatu mahdutettua niin kylm� naistappajahahmo kuin niin hirvitt�v�n mystinen ja kiinnostava joka jaksossa piipahtava pikkutytt�. Ylim��r�isen� bonuksena sarjaan on otettu hieman sotatematiikkaa, mutta loppuun asti koluttu aihe ei jaksa juuri kiinnostaa. Musiikin k�ytt� on samalla tavalla hieman yli vedetyn tyylik�st� kuin studion edellisiss� tuotannoissa, joskin pient� parannusta ep�onnistuneelta vaikuttaneeseen Avengeriin n�hden on havaittavissa.
Aivan ansioton Madlax ei sent��n ole. Animointi on sarjassa niin upeaa, ett� se meinasi huijata minut antamaan sarjalle arvosanaksi jopa plussan. V�rien k�ytt� etenkin ensimm�isess� jaksossa on ylitsepursuavan kaunista ja el�v��, ja hahmosuunnittelukin toimii poikkeuksellisen hyvin. Vain muutamat turhan impressionistiset taustat ja annos objektiivista tarkastelua tiputtivat minut lopulta maan pinnalle. Paikoittain fanipalveluhtavat asut ja tilanteet auttoivat my�s. On suuri harmi, ett� n�inkin loistava CG-ty� on tuhottu ontolta vaikuttavalla sis�ll�ll� ja ohjauksen hiomattomuudella. Eik� se Kajiura Yukin musiikkikaan miss��n nimess� huonoa ole. Sit� on vain j�lleen kerran hieman liikaa v��riss� paikoissa.
Vaikutelma: -
Mahou Shoujo Tai (Tweeny Witches)
Arvio perustuu sarjan kahteen ensimm�iseen jaksoon
Mahou Shoujo Tain promovideo yll�tti kaikki. L�hes t�ydellinen CG-animaatio loi tyylillisen vaikutelman, joka sai sarjan n�ytt�m��n vuoden suurimmalta tapaukselta. Taustat olivat hienoja, kamera-ajot hallitun vauhdikkaita ja sekalaiset otukset juuri sopivan mielikuvituksekkaasti suunniteltuja. Alam�ki alkoi kuitenkin pian, kun 10 minuutin jaksonpituus k�vi ilmi pari viikkoa ennen sarjan alkamista. Alle vartissa ei ole yleens� rakennettu mit��n kovin vakuuttavaa. Poikkeuksiakin on toisaalta n�hty, joten Mahou Shoujo Tai p��tyi kokeiltavan tavaran listalle. N�in j�lkik�teen voi todeta, ett� valitettavasti pelottavat ennakko-odotukset olivat enemm�n kuin oikeassa.
Kaikki illuusiot sarjan hyvyydest� romuttuivat viimeist��n toisen jakson aikana. Mahou Shoujo Tai on ep�ilem�tt� yksi huonoimmista animeista, mit� Japanissa on t�h�n menness� onnistuttu tuottamaan. Ohjaaja ja k�sikirjoittaja tuntuvat olleen pahemmanpuoleisessa krapulassa sarjaa tehdess��n. Sarjan alun rakenne on t�ysin p��t�n puhumattakaan kamerakulmista, jotka hyppiv�t ymp�riins� satunnaisfunktion m��r��min�. Animaatiokin on kuin promovideon parodiaa. Muutaman sekunnin ajan sarjan piirtoj�lki vakuuttaa, mutta hienovaraisin yksityiskohtien hionta n�ytt�� tapahtuneen puolihuolimattomasti laukaistuilla ydinpommeilla. Kun kuvataideongelmia korostaa viel� huono ohjaus, Mahou Shoujo Taita ei kehtaa sanoa edes v�ltt�v�sti piirretyksi. Pariminuuttinen promovideo lienee parasta, mit� t�st� sarjasta lopulta j�� historiaan. V�lt� kuin ruttoa.
Vaikutelma: -
Midori no Hibi
Arvio perustuu sarjan kolmeen ensimm�iseen jaksoon
Ecchikomedia on taitolaji, joka k�y genren ahtauden vuoksi vuosi vuodelta yh� hankalammaksi. Tissien vilauttelu ja muut sekalaiset nolot tilanteet ker��v�t kuitenkin aina jonkin verran yleis��, joten lajityypin kuolemakaan ei ole n�kyviss�. Sarjan pit�isi tarjota edes v�h�n jotain uutta, jotta se jaksaisi oikeasti kiinnostaa. Useimmat pervoilut eiv�t onnistu, mutta onneksi Midori no Hibi on ainakin jonkinasteinen poikkeus.
Midori no Hibi ei poikkea massasta perusluonteeltaan, sill� erilaiset elementit ovat tuttuja jo 80-luvun sarjoista. Midori no Hibi toikin mieleeni tyylisuunnan vanhan klassikon Ranman, jossa toiminnan ja komedian v�lill� vallitsee samantapainen tasapaino. Viiden jakson taistelut lienev�t sent��n onneksi historiaa. Komiikkakin on t�ll� kertaa ihan oikeasti hyv��, ja erityisesti vitsien ajoitus on kohdallaan. Jo perusasetelman silkka kierous aiheuttaa aikamoisen shokin, joka kantaa helposti muutaman ensimm�isen jakson yli. Midori no Hibi on rehellisen perverssi sarja, jonka suora l�hestymistapa tuntuu omituisella tavalla terveelt� kaiken ep�m��r�isen pikkuhousujen vilauttelun j�lkeen. Oikean k�den k�site ker�� hyvin mielenkiintoisia mielleyhtymi� sarjaa katsottaessa. Pit�� vain toivoa, ettei sarja my�hemmin sorru ep�toivoiseksi draaman v��nt�miseksi. Genren yst�ville Midori no Hibin arvosana on ehdoton plussa, muille vahvahko nolla. Jos sarjasta ei tule liian pitk�, jopa t�llainen paatunut k�rmy kuin min� saattaa katsoa sen loppuun asti.
Vaikutelma: 0
Monster
Arvio perustuu sarjan nelj��n ensimm�iseen jaksoon
Monster on mangana sielt� paremmasta p��st�, ja niinp� siihen perustuva animaatio on vuoden hypetetyimpi� japanilaisia TV-ohjelmia. P��llisin puolin siirtyminen mangasta animeen onkin tapahtunut sangen sujuvasti. Alkuper�inen piirtotyyli on osattu s�ilytt�� hienosti, tuotantoluvut ovat korkeat ja sarja ei ota juonen suhteen t�rkeit� vapauksia. Naoki Urasawan sarjakuvat tuppaavat viel� paranemaan jatkuvasti loppua kohden, joten leuan kaksi kertaa tipauttavat juonenk��nteet ovat vain ajan kysymys.
Animella on kaksi ongelmaa, jotka hieman haittaavat sen ansiokkuutta. T�rke�mpi niist� on mangaakin vaivaava liev� ep�uskottavuus, joka johtuu osaksi hiomattomasta rytmityksest� ja tapahtumien kehnosta alustamisesta. Taustaty� Urasawalla on sin�ll��n ollut hienosti hallussa: tarinaan vahvasti liittyv�t l��ketieteen koukerot ja Saksan tilanne 1990-luvulla tuntuvat ainakin n�in maallikon silmiss� huolellisesti tutkituilta. Urasawa ei ole kuitenkaan hallinnut juonen lis�ksi muita tarinankerronnan alueita aivan yht� hyvin, ja vauhtiin p��semisess� menee aikaa. Genre on realistinen trilleri, joten uskottavuusongelmien painokerroin on viel� aika lailla tavallista korkeampi.
Toinen ongelma on sarjan turhuus. Mangasta ei ole muutettu juuri mit��n, joten miksi tutustua samaan juttuun TV-ohjelmana alkuper�isen sarjakuvan sijaan. Hyv�n uusintaversion ei pit�isi pel�t� omillaan seisomista. Sarjan pelastuksena toimivat mieleenpainuvat hahmot, jotka iskev�t animeversiossa jopa mangaakin paremmin. Monsterissa v�h�n v�li� piipahtava tarkastaja Lunge sormiliikkeineen on varmasti yksi kaikkien aikojen parhaista fiktiivisist� henkil�ist�, ja animoituna suorastaan pelottavan el�v�. ��nin�yttelij�valinnat ovat osuvia ja tuovat hahmojen luonteen hyvin esiin. Huolimatta ongelmistaan Monsteria ei voi olla sanomatta hyv�ksi sarjaksi. Vaikka aluksi suhtauduinkin hienon mangan animeversioon hieman kylm�sti, se onnistui jo muutaman jakson j�lkeen voittamaan minut puolelleen.
Vaikutelma: +
Tenjou Tenge
Arvio perustuu sarjan kahteen ja puoleen ensimm�iseen jaksoon
Mauskia viihdett�. Ihan huvittava parin jakson ajan.
Vaikutelma: -