Beck
Ohjaus: Koabayashi Osamu
Alkuperäinen teos: Harold Sakuishi
Studio: Madhouse Production
Valmistumisvuosi: 2004
Formaatti: TV, 26 episodia
Beck ei alussa onnistunut vakuuttamaan - se vaikutti peräti tylsältä. Sarjan loputtua en kuitenkaan voinut olla pitämättä Beckistä. Yritän nyt parhaani mukaan selvittää miksi, vaikka objektiivisuuden tavoittelu onkin tämän tapauksen kohdalla itselleni hieman hankalaa. Beck on useista animesarjoista poiketen varsin lähellä tavallista elämää, ja onnistuukin ehkä juuri tämän ansiosta valtaamaan paikan katsojansa sydämestä.
Beck kertoo nuoresta pojasta nimeltä Tanaka Yukio, joka ei ole millään tavalla erikoinen. Yukio käy koulua, kuuntelee massatuotettua idolipoppia ja tuntee olonsa ehkä hieman ahdistuneeksi. Eräänä päivänä Yukion maallinen vaellus saa kuitenkin yllättävän käänteen, kun poika törmää kadulla omituisen näköiseen koiraan. Myöhemmin Yukiolle selviää koiran nimi, Beck, sekä koiran omistajan henkilöllisyys. Kyseessä on Minami Ryuusuke, Yukiota pari vuotta vanhempi kitaristi. Viileästi käyttäytyvä ja englantia sujuvasti puhuva Ryuusuke tekee vaikutuksen Yukioon, ja erinäisiä sattumuksia myöhemmin pojat päätyvät soittamaan yhdessä. Bändi nimeltä Beck saa alkunsa, ja lähtee tavoittelemaan yleisön suosiota.
Tie kunniaan ja maineeseen on pitkä sekä kivinen, ja matkalla selvitellään lavaesiintymisten lisäksi myös päähenkilöiden mutkaisia ihmissuhteita. Elämä Beckissä ei ole pörröistä ja helppoa, ja ongelmiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Lukiolaispojan suhteita vastakkaiseen sukupuoleen ruoditaan monelta kantilta. Myös koulukiusaaminen saa osansa. Yukiota ahdistellaan toistuvasti, mutta ystävien sekä fyysisten että henkisten voimavarojen avulla tilanteet kääntyvät sikäli kun ovat kääntyäkseen. Yksi Beckin hyvä puoli on, että asiat eivät ratkea nopeasti ja vaivattomasti. Monesti Yukiota ajetaan miltei epätoivon partaalle. Beckissä ei kuitenkaan hevillä luovuteta, ja myös katsojaan tarttuu osa hahmojen sisäisestä energiasta.
Aivan oma lukunsa on sarjan musiikki, jolle voisi samantien omistaa vaikka kokonaisen artikkelin. Etenkin Beat Crusadersin menevä alkuteema Hit in the USA tempaa heti mukaansa huonoa englantia viljelevistä lyriikoista huolimatta. Lopputeemana toimiva rankempi ja suoraviivaisempi Meisterin My World Down vaatii hieman totuttelua, mutta iskee ensimmäisiä kertoja auetessaan varsin voimakkaasti. Myös molempien biisien animaatiot ovat laadukkaita, ja loppuvideo säväyttää omintakeisella tyylillään. Tärkeän osan sarjan musiikillisesta annista muodostavat tietysti myös pääosassa olevan bändin esittämät kappaleet. Beckiä varten sävelletty musiikki on onneksi varsin menevää ja toimivaa.
Aivan erityiset pluspisteet Beck saa äänien miksauksesta ja leikkauksesta. Ääni ei jää pelkäksi statistiksi kuvaa tukemaan, vaan rakentaa aivan omia maailmojaan. Mielenkiintoinen ratkaisu on myös taustamusiikin vähyys - tekijät luottavat monipuoliseen ääniympäristöön, joka vahvistaa sarjan realistista tunnelmaa. Ääninäyttelijät osaavat asiansa ja kuulostavat luontevilta. Yleisesti ottaen huoliteltu ääni myös tukee edelleen sarjan musiikkijaksoja. Yhdessä mainioiden biisien ja onnistuneen ohjauksen kanssa tunnelma on parhaimmillaan kuin suoraan live-esiintymisestä.
Beckin visuaalinen toteutus ei saa aivan yhtä varauksettomia kehuja kuin ääni. Mangasta lainattu tyyli toimii hyvin, ja 3D-grafiikalla toteutetut osat sulautuvat ympäristöönsä, mutta budjettiratkaisut ovat aika ajoin havaittavissa. Varsinkin sarjan loppupuolella kuvista puuttuu yksityiskohtia, ja kohtauksista tulee yksinkertaisempia. Animaatiojaksoja toistetaan jatkuvasti. Hyvin valitut kuvakulmat ja hyvä leikkaus auttavat tilannetta, mutta varsinkin viimeisen jakson lopun still-kuvasikermässä lienee kyse enemmän taloudellisesta kuin taiteellisesta ratkaisusta.
Beck on hyvä anime, siitä ei pääse mihinkään. Varsinaisia fillereitä ei ole lainkaan, mutta toisaalta ei paljon juontakaan - Beck kertoo tarinoita tavallisesta elämästä, joille ei ole selkeää alkua tai loppua. Tilanne ja hahmot kehittyvät kuitenkin jatkuvasti, ja juuri tässä piilee merkittävä osa Beckin viehätyksestä. 26-jaksoinen sarja ehtii käsittelemään usean vuoden mittaisen ajanjakson, ja etenee kunnioitettavan nopeasti. Vain oleelliset asiat kerrotaan, eikä yleisöä kosiskella turhuuksilla. Sarjaan sisälle pääsemisestä ei ole tehty kovin helppoa, mutta ulos pääsemisestä vielä vaikeampaa. Ainoan isomman miinuksen Beck saa miesnäkökulman korostamisesta - tarinan toinen puoli jää kertomatta, ja Beck tippuukin varsin selvästi shounen-animen rajattuun kastiin. Kyseisen genren ystäville Beck on kuitenkin luultavasti parasta, mitä animerintamalla on tänä vuonna tarjota.
Hyvää:
+Täydellisyyttä hipova auraalinen toteutus
+Ei kompromisseja
+Tavanomaisuudestaan huolimatta erilainen
+Etenee nopeasti
Huonoa:
-Animaatio loppupuolen jaksoissa
-Varsin shounen