Previkkaa 2003Q4

Planetes

Arvio perustuu sarjan ensimmäiseen jaksoon

Realistinen sci-fi on ollut niin harvinaista viihdeteollisuudessa, että sen etsimiseksi pitää länsimaissakin turvautua vuosikymmenien takaisiin teoksiin. Puhumattakaan animesta, jossa "mechamättö" on muotoutunut peräti omaksi genrekseen. Planetes yllättää tässä suhteessa positiivisesti. Avaruudessa ei kuulu edes ääniä, radion välityksellä kuultavaa puhetta ja rakettirepun suhinaa lukuun ottamatta. Teos on uskottavinta, mitä alalla on nähty ehkäpä koskaan, juonen asetelma mukaanlukien.

Lisäksi myös komediallinen puoli on onnistunutta, vaikkei yksinään juuri maininnan arvoista. Hahmot ovat kuitenkin omanlaisiaan mielenkiintoisia persoonia, ja jo ensimmäisessä jaksossa jokaisesta muodostuu selkeä kuva katsojan mieleen. Tämä toimii hyvänä vastapainona sarjan muuten niin vakavalle otteelle, ja tuo mukaan eräänlaisen mukadokumenttimaisen taustasävyn. Epämääräiset elintavat omaava romunkerääjäporukka on kaukana alkuaikojen eliittiastronauteista.

Kaikenkaikkiaan Planetes on hyvin viihdyttävä ja kunnioituksen arvoinen anime. Hyvä fiilis säilyy koko ensimmäisen jakson ajan, ja se tekee sarjasta yhden vuoden lupaavimmista tekeleistä.

Vaikutelma: +

Fullmetal Alchemist

Arvio perustuu sarjan kahteen ensimmäiseen jaksoon

Bones on tehnyt paljon laatushounenia, ja niinpä FMA:nkaan tekninen taso ei yllätä. Animaatio on ihan hienoa, ja taistelut sekä tapahtumat täynnä dramatiikkaa ja toimintaa. Myös idea on sinällään ihan jees, osoittaahan alkemia-sanan valitseminen magia-sanan tilalle jo jonkinlaista omaperäisyyttä - taikka sitten ei. Alkuasetelma on kuitenkin ihan hyvä, ja peruselementit ovat kohdallaan.

Hahmoista ei ole paljoakaan erikoista sanottavaa. Löytyyhän sieltä toki haarniskan muotoon vangittu Alfonse, ja tekoraajaisesta Edwardistakin saisi ehkä jotain irti, mutta sivuhenkilöiden epäuskottavuus latistaa jonkin verran tunnelmaa. Etenkin todella typerästi toimivat kansan syvät rivit hämäävät: eletäänhän tässä sentään 1900-lukua eikä pimeää keskiaikaa. Sama ongelma esiintyy myös tärkeämmissä sivuhenkilöissä: Uskottavuus ei ole huipussaan, ja ketään ei käsitellä erityisen vakavasti.

Kaikenkaikkiaan FMA vaikuttaa ihan hyvältä toimintasarjalta, joka saattaa onnistua perehtymään myös syvällisempiin asioihin matkan varrella. Mitään varsinaisesti uutta ei kuitenkaan hirveästi tarjota, ja ensimmäisistä jaksosta jää fiilis, että juonesta ei loppujen lopuksi tule kovin kummallinen. Mitään ei voi kuitenkaan tässä vaiheessa sanoa varmasti. Potentiaalia löytyy kyllä, joten suosittelen sarjan seuraamista.

Vaikutelma: 0

Kousetsu Hyaku Monogatari

Arvio perustuu sarjan ensimmäiseen jaksoon

Kousetsu Hyaku Monogatari. Kauhuanimea. Kuulostaapa kohtalokkaalta. Ja vieläpä noin hankalalla nimellä, kuka ihme sen nyt muistaa? En ollut etukäteen hirveän vakuuttunut sarjan laadusta, mutta kun opening lähti rullaamaan, huomasin Last Exile -maisen potentiaalin omaavan animen ilmestyvän tyhjästä eteeni.

Ensimmäisenä sarjasta nousee esiin taide. Tyyli on todella omaperäistä, ja CG-efektit sulautuvat kerrankin hyvin yhteen tavallisen grafiikan kanssa. Sarjassa luotetaan muutenkin kontrastien voimaan: värit ovat joko tummia tai polttavat silmiä, ja eräänlainen karuus yhdistyy saumattomasti sulavaan animaation. Samanlaista menoa on myös hahmopuolella - ylisuurissa tai -pienissä ruumiinosissa ei ole säästelty. Toisaalta päähenkilö on hyvinkin tavallisen näköinen, ja tuo omanlaistaan tunnelmaa mukaan sarjaan. Jopa huumoria löytyy vähän. Onneksi sen asema sarjassa on osattu pitää kurissa, kuten kaikki muukin. KHM tuntuu hyvin itsetietoiselta.

Kaikenkaikkiaan olen vaikuttunut. Äärimmilleen viety tyyli säväyttää niin ääni- kuin kuvapuolellakin, ja omaperäiset maisemat sekä överiksi vedetyt hahmodesignit herättävät mielenkiinnon sarjaa kohtaan. Lisäksi jakso ei missään vaiheessa jää junnaamaan paikoilleen, vaan tapahtumia vyörytetään katsojan silmille jatkuvalla syötöllä. Potentiaalia vuoden parhaaksi animeksi löytyy, toivottavasti jatko ei petä.

Vaikutelma: +

Avenger

Arvio perustuu sarjan kolmeen ensimmäiseen jaksoon

Avenger sijoittuu itsensä mukaan Marsiin, vaikka sijoituspaikalla ei sinänsä vaikuta olevan hirveästi väliä. Samat kolme jaksoa olisi aivan yhtä hyvin voinut sijoittaa vaikkapa futuristiseen Saharaan. Eipä sitten tarvitsisi ainakaan ihmetellä, mitä puoli taivasta täyttävä kirkkaanpunainen kuu tekee Marsin kiertoradalla. Myös muu asetelma on hieman epäuskottava: Kulttuuri on vajonnut keskiaikaiselle tasolle, ja syntyvyys peräti sen alapuolelle: lapset on korvattu androideilla. Ikään kuin Marsiin muuttamiseen tarvittavan teknologian omaavilla ihmisillä ei olisi keinoja ihmislapsien tuottamiseen.

Päähenkilöinä on muutama suoraan pakasta vedetty kliseinen tapaus: Mystisen menneisyyden ja taistelijanlahjoja omaava nainen, naista vielä mystisempi androidi ja sarjaan "rennompaa tunnelmaa" luova ärsyttävä sidekick-mekaanikko. Kaiken lisäksi kenenkään kiehtovia puolia ei tuoda kovin hyvin esille, ja toisaalta kehenkään samaistumista ei ole tehty erityisen helpoksi. Tämä saa mahdollisesti potentiaalia omaavan juonenkin näyttämään alkuvaiheessa aika tylsältä.

No, entäs sitten se musiikki? Yuki Kajiuran nimi krediiteissä lupaa paljon, mutta harmikseni sain huomata että tässäkin oli menty osittain metsään. Älkää ymmärtäkö minua väärin, Avengeriin sävelletty musiikki on sinällään ihan hyvää, mutta se, miten sitä käytetään, ei oikein toimi. Suurimman osan ajasta tuntuu, että miksaajalta on unohtunut musiikki-nappula vahingossa päälle, ja soundtrack ei onnistu korostamaan tunnelmaa, vaan oikeastaan vain latistaa sitä. Kaikenkaikkiaan äänipuolesta jää halvalla tehdyn kuva, samoin kuin animaatiostakin: Onhan se ihan toimivaa, joo, mutta minkäänlaista kehitystä eteenpäin .hack//SIGNin jälkeen ei ole havaittavissa.

Olen miltei .hack//SIGN -fani, ja Noiristakin löytyi mukavasti ansioita, joten Bee Trainin uusimmalta tuotokselta oli lupa odottaa paljon. Avenger kuitenkin pettää odotukset muutamia tyylikkäitä kohtia lukuunottamatta. Potentiaalia kehittymiseen löytyy kyllä jonkin verran, mutta toisaalta alkujaksot ovat sellaista tuskaa, että suosittelen sarjan kiertämistä kaukaa.

Vaikutelma: -