Azumanga Daioh

Mangaka: Kiyohiko Azuma
Studio: GENCO
Valmistumisvuosi: 2002
Formaatti: TV, 26 episodia
Saatavuus Japanin ulkopuolella: ADV Films omistaa USAn oikeudet, mutta DVD-julkaisua saadaan vielä odotella.

Kuvittele anime, jossa ei ole minkäänlaista juonta. Kuvittele anime, jonka jokainen jakso koostuu useasta minijaksosta. Kuvittele anime, jota jaksat silti seurata täydet 26 episodia, ja jonka katsomisajasta puolet kierit lattialla nauraen täyttä päätä. Tai - vaihtoehtoisesti - tylsistyt kuoliaaksi. Olet kuvitellut Azumanga Daiohin. Anime, joka perustuu 4 ruudun sarjakuvastrippeihin, on pakostakin mielenkiintoinen tapaus, mutta Azumanga Daioh onnistuu silti yllättämään jokaisen katsojan.

Azumanga Daioh kertoo joukosta lukiolaistyttöjä, jotka käyvät koulussa, menevät välillä kotiin, ja lomailevat. Lopulta koittaa valmistumispäivä, ja vanha koulu jää taakse. Siinä se. Kummallisempaa juonta et sarjasta löydä, vaikka etsisit kissojen ja koirien kanssa (kissat saattaisivat tosin sotkea sarjan tapahtumia...) Sarja keskittyy pääasiassa hahmoihin, sekä heidän keskinäisiin suhteisiinsa. Ja niitähän riittää: jokaisesta päähenkilöstä kehittyy sarjan aikana hyvin yksilöllinen kuva katsojan mieleen, ja aikaa jaetaan tasaisesti jokaisen henkilön kesken. Omituisiin ajatuksiinsa jumahteleva Osaka (kyllä, Osaka) on suorastaan loistavan kekseliäs hahmo, samoin 10-vuotias ylisöpö lapsinero Chiyo-chan. Lisäksi ystävyksiin kuuluvat kissoihin ihastunut Sakaki, ylienerginen Tomo, painonsa kanssa kamppaileva Yomi, ja luonnollisesti muutamia opettajia. Englantia opettava Yukari-sensei ei voi olla naurattamatta omintakeisilla tempauksillaan, ja myös ecchihtävä Kimura-sensei nousee esiin sivuhahmojen joukosta.

Vaikka hahmot ovatkin oma lukunsa, komediasarjassa tärkeintä on luonnollisesti huumori, ja siinä Azumanga Daioh ei tuottane pettymystä kenellekään. Naurattaminen hoidetaan täydellisesti ajoitetuilla vitseillä, joita tulee paikoin jatkuvalla syötöllä. Toki myös monelle muulle animekomedialle tunnusmerkin omaista täydellistä sekopäisyyttä käytetään, mutta ei kuitenkaan liikaa: sarjan uskottavuus ei kärsi missään vaiheessa. Yleensäkin homma tuntuu hyvin tasapainotetulta ja hallussa olevalta paketilta, joka tarjoaa jotain hyvän huumorin jokaiselta osa-alueelta.

Parasta huumorissa on kuitenkin se, että mitään halpaa, ala-arvoista ja turhan perverssiä ei esiinny, vaan vitsit ovat älykkäitä, toisinaan jopa eräänlaisiin taideteoksiin verrattavissa olevia viritelmiä. Hyöty otetaan irti niin Japanin kulttuurin tuntemuksesta kuin katsojan kyvystä ymmärtää hienovaraisempaa vihjailua, ja tämä auttaa omalta osaltaan sarjan sisälle pääsemissä. Lisäksi laatu säilyy tasaisen hyvänä koko sarjan ajan, ja uutta tulee koko ajan mukaan. Tämä on harvinaista missä tahansa formaatissa olevalle komedialle, jopa elokuville, joten 26-jaksoisen TV-sarjan tapauksessa ei voi muuta kuin nostaa hattua. Jopa joidenkin vitsien lievä ylikäyttö jää syvälle varjoon, kun sarjan muut komedialliset ansiot nostetaan esiin.

Myös animaatio erottuu massasta: se on hyvin yksinkertaista ja vahvasti tyyliteltyä. Jostain syystä sarja toi tässä mielessä mieleeni Kareshi Kanojo no Jijoun, ehkäpä samantapainen stillien ja toiminnan saumaton yhteistoiminta ja paikoittainen ilmeiden ylikorostaminen vaikuttivat asiaan. Piirtotyyli on kuitenkin CG-vaikutteisempi, ja väriliukumia ja muita yksinkertaisuuksia käytetään usein tunnelmaa korostavina taustoina.

Ettei kehumista vaan tarvitsisi lopettaa, seiyuut hoitavat homman kotiin lähes täydellisesti. Jokainen ääninäyttelijä sopii hahmolle kuin nenä naamaan, ja lisää omalta osaltaan komedian herkullisuutta. Etenkin Osakan ääni pystyy uskomattomiin suorituksiin, ja luo sarjaan aivan uutta henkeä. Myös musiikki on kaikessa omituisuudessaan hyvin tarttuvaa, ja jopa animemusiikin huonoimpiin lukeutuvan alkuteeman kestää kuunnella kerta toisensa jälkeen, lähinnä hyvän sanoituksen ansiosta.

Azumanga Daiohillakin on silti huonot puolensa: kaikki eivät voi pitää tämäntyyppisestä komediasta. Toinen puoli kavereistani on lähinnä rakastanut tätä animea, mutta jotkut eivät ole vielä jaksaneet katsoa sarjaa edes puoliväliin asti. Lisäksi ensimmäisissä jaksoissa ei oikein pääse sarjaan sisälle, ja vasta neljännen tai viidennen jakson tiimoilla alkaa todella nauttimaan uniikista huumorista. Jossain on kuitenkin tehtävä uhrauksia,jos lähtee tekemään jotain näinkin kunnianhimoista. On oikeastaan vain hyvä, että ohjelma-aikaa ei tuhlata turhaan yleisön kosiskeluun.

Hyvää:
+Miltei täydellistä huumoria
+Todella omaperäinen
+Osaka
+Muutkin ihastuttavat henkilöt
+Yksinkertainen, mutta tyylikäs ja toimiva animaatio
+Ääninäyttely

Huonoa:
-Love-it-or-hate-it
-Sarjan sisään pääseminen vie muutaman jakson

Arvosana: 10